Mistä kiitollisuutta vaikeisiin hetkiin?

Meillä oli hääpäivä: 10 vuotta. Kymppihääpäivä tietäen, että haetaan avioeroa. Olin jännittänyt päivää hieman ja henkisesti varautunut suruun. Vaan päällimmäinen tunne olikin kiitollisuus. Jäin pohtimaan, miten ihmeessä tämä oli mahdollista vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun päätettiin lopullisesti erota ja itkin sängyn pohjalla voimattomana ja pahoinvoivana.

Ajatus eroamisesta oli toki ollut mielessä jo aiemminkin, useamman kerran, vaikka en ollut antanut sen ottaa konkreettisia askelia. Halusin yrittää kauan ja olisin saattanut jaksaa vieläkin, mutta olen kiitollinen miehelle, joka teki päätöksen. Se oli oikea ja olimme siitä kuitenkin samaa mieltä.

Minulla oli jo käynnissä oma psykoterapiajakso, johon olin vihdoin jaksanut hakeutua vuosien jahkailun ja epäröinnin jälkeen. Olin hiljattain kokenut burnoutin ja nyt mulla oli voimakas tahto rakentaa uudenlaista, onnellisempaa elämää itselleni. Alkuperäinen syy hakeutua terapiaan oli muualla, mutta siitä tuli tärkeä tuki myös uupumisessa ja erossa. Opin käytännönläheisesti, miten ihmisen elämä on kokonaisvaltainen asia eikä sen eri puolia voi erottaa toisistaan: kaikki liittyvät yhteen. Hyvinvointi muodostuu tasapainoisesta kokonaisuudesta, jossa elämän eri alueet voivat kaikki hyvin.

Myös uupuminen vaikutti eron käsittelyyn. Kuten parisuhteessa, myös jaksamisessa olin pinnistellyt kauan. Lopullinen burnout vyöryi tsunamin lailla eroa edeltävänä syksynä ja riisui aseista totaalisesti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa kaiken vanhan sulaa pois. Olin vereslihalla. Käytin aikaa sen miettimiseen, kuka olen ja mitä haluan. Pala palalta aloin hahmottaa itseäni uudestaan. Kokemus uupumisesta, hiljalleen toipumisesta ja itsen ääreen pääsemisestä voimisti varmasti kohtaamaan myös muita haasteita.

Halusin estää uuden uupumisen, koska se oli inhimillisesti aika hirveä kokemus. Halusin oppia lisää. Tutustuin mm. hypnoosiin, NLP:n menetelmiin ja vetovoiman lakiin. Opin, että hypnoosi on sanana monelle jännittävä, mutta oikeasti se on voimauttava ja aivan luonnollinen juttu. Ei ollutkaan kyse showsta ja siitä, että en voisi hypnoosissa vaikuttaa itseeni. Päinvastoin hypnoosin ja NLP:n avulla olen oppinut pääsemään kiinni alitajunnassani oleviin tiedostamattomiin uskomuksiin ja ajatusvääristymiin. Olen oppinut itse muuttamaan elämääni. Vetovoiman lakien mukaisesti uskon, että ne asiat, joille annan aikaa ja energiaa, kasvavat. Se mitä tunnen ja ajattelen, lisääntyy. Ja opin, että todellakin voin itse vaikuttaa tunteisiini samalla hyväksyen niiden laajan kirjon ja kuullen niiden viestin. Kaikki nämä asiat yhdessä mullistivat mun ajattelua ja vaikuttivat varmasti siihen, millaiselta maaperältä käsin kohtasin eronkin.

Vuoden sisällä olen oppinut ihan mielettömästi tunteista ja niiden käsittelystä. Olen oppinut yhä enemmän ilmaisemaan niitä työpaikalla sekä elämäni ristiriitaisissa ja kipeissä ihmissuhteissa. Olen vihdoin hyväksynyt ne osaksi itseäni. Olen samalla alkanut arvostaa itseäni ihmisenä, naisena ja äitinä. Viimeinkin opin, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja suotavia ihmisen elämässä. Tiedostan tunteet, elän ne läpi. Hääpäivän kynnyksellä mielessä vaihtelivatkin suru, haikeus, ikävä, harmi sekä ilo, onni, mukavien muistojen jakaminen ja kiitollisuus. Olen lakannut pinnistelemästä tunteita vastaan ja antanut niiden tulla. Ja vähitellen ne ovat rauhoittuneet, aallokko on tasoittunut.

Aloin myös miettimään, kuinka kauan haluan missäkin tunteessa olla. Millaisissa tunteissa sinä haluaisit viettää eniten aikaa? Ehkäpä kuitenkin niissä mukavissa? Samalla kun opin kohtaamaan tunteet sellaisina kuin ne tulivat, opin päästämään raskaista tunteista nopeammin irti. Valitsin antaa niiden mennä. Tunteistani tuli tämän myötä paljon liikkuvaisempia. Aiemmin koin, että hankalat tunteet suorastaan takertuivat minuun, pinttyivät kiinni kuin tuoreporkkanamehu valkoiseen pöytälevyyn. Tuntui erikoiselta, kun sanottiin, että tunteet tulevat ja menevät. Minä kun koin, että minun tunteeni tulivat vain sisään ja jämähtivät paikoilleen. Nykyään ne myös menevät. Ero kokemuksessa on huima. Tunteet todella liikkuvat, lähtevät, muuttuvat. Luulen, että syynä on se, että annan niille oikeasti luvan. Ja mitä enemmän teen niin, sen helpompaa se on. En enää mieti, mitä muut ajattelevat tunteistani. Päästän ne ensin valloilleen, koen ne täysillä aistien, sallien, näkyvästi (ja silti rakentavasti) ilmaisten. Sanoitan niitä ja kerron niitä ystäville, ja sitten annan niiden mennä, vähitellen laimentuen, lipuen.

Olen joutunut paljon myös hyväksymään, että asiat eivät ole menneet niin kuin minä olin suunnitellut ja halunnut. Kohtasin pelkoni epäonnistumisesta, kontrollin menettämisestä sekä epätäydellisyydestä. Siitä että joku kritisoisi ja arvostelisi ratkaisujani ja minua. Se teki kipeää. Tiedostin kuitenkin vahvasti, että halusin päästä tästä kaikesta yli, eteenpäin, kohti parempaa. Ehkä selviäisin tästäkin, jopa entistä ehompana.

Kiitollisuus on elämäntapa, jonka olen valinnut tietoisesti. Olen päättänyt arvostaa elämää ja oivaltanut sen ainutlaatuisuuden. Asioita ei kannata lykätä enää. Yritän nauttia arjen pienistä asioista ja huomata hyvän. Olen myös inhimillinen enkä aina pysty siihen. Hääpäivänä kuitenkin olin kiitollinen mm. siitä, että saimme viettää nuo vuodet yhdessä, pääsimme täyteen kymppiin, sain lapset juuri hänen kanssaan, meillä on yhteistä vanhemmuutta ja se sujuu pääosin hyvin, olen saanut häneltä apua ja tukea, olemme ystävällisiä toisillemme ja yritämme joustaa, meillä on ollut hyviä hetkiä ja niin edelleen. Kiitollisuuteen kuuluu tärkeänä osana myös se, että ei kaunistele asioita liikaa. Minäkin muistin, että aika kultaa helposti muistot eikä ole syytä sukeltaa sokeasti vaaleanpunaisten muistojen pumpuliin. On hyvä pitää mielessä, miksi on päätetty erota. On tärkeä muistaa, että on kaiken hyvän arvoinen.

Kiitollisuus on eri asia kuin yltiöpositiivisuus, jossa vaikeat tunteet lakaistaan maton alle vähin äänin ja naama väännetään hymyyn vaikka ahdistaisi. Kiitollisuus ei sulje pois surua, pelkoa, turhautumista tai vihaa. Ne eivät ole keskenään tai. Ne ovat ja. Yhtäaikaisia, rinnakkaisia, päällekkäisiä, vuorottelevia, vaihtelevia, kaikki luonnollisia ja yhtä tärkeitä. Kiitollisuus syntyy oivalluksesta, että voi lopulta kuitenkin itse vaikuttaa siihen, miten reagoi asioihin. Voi itse valita, miten haluaa tuntea ja ajatella pitkässä juoksussa. Ja seuraava homma onkin sitten opetella, miten tunne tai ajatus muutetaan käytännössä. Ja siihen tarpeeseen vastaavat esimerkiksi juuri NLP ja hypnoosi.

Se mistä jokainen voi aloittaa, on tunteiden havainnoiminen itsessä sekä niistä ääneen puhuminen. Jos se on vaikeaa, täytyy aloittaa aivan pienesti. Huomaa tunteet kehossa ja aisti ne mielessä. Ajattele silloin, että ne kaikki kuuluvat ihmisyyteen ja saat antaa niille luvan tulla ja olla. Näe sitten, mitä ne saavat sinut tekemään, miten puhumaan, olemaan. Saavatko ne sinut piiloutumaan tai hyökkäämään, jättämään tekemättä jotain. Kukaan ei ole kuollut varsinaisesti tunteisiin. Etkä sinäkään ole ensimmäinen.