Mikä meitä oikeasti estää saavuttamasta kaiken mitä me halutaan?

Ihan sama kuinka kauan me yritetään manifestoida itsellemme rahaa, rakkautta, terveyttä ja mahdollisuuksia. Ihan sama kuinka paljon me hoetaan itsellemme voimalauseita, käydään kursseja. Kuinka paljon me visualisoidaan unelmia meidän päässä, tehdään unelmakarttoja uutena vuotena ja sillee. Ihan sama, JOS me ei uskota että se kaikki hyvä mitä me halutaan on oikeasti meitä varten.

Se mikä usein blokkaa meidän unelmien toteutumisen ja elämän taianomaisten ihmeiden tapahtumisen on se, jos me ei oikeasti tunneta sydämessä, soluissa, että se kaikki hyvä kuuluu meille. Jos me ei alitajuisella tasolla koeta olevamme sen arvoisia.

Tosi moni pienentää itseään, sivuuttaa, puhuu itselleen rumasti, kieltää itseltään ilon. Ja tämä tapahtuu kuin varkain, huomaamatta. Silloin korkeampi tietoisuus, universumi, alkulähde, rakkaus, kaikkeus, Jumala, miksi haluat sitä kutsua, ei voi meille parasta hyvää tuoda. Koska samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista. Eli se mitä me sisimmässä tunnetaan itseämme kohtaan, näkyy meidän elämässä, meidän ympäristöissä, tilanteissa, kehossa, jne.

Tiedostamaton arvottomuuden kokemus on varmaan yksi ihmisten kollektiivinen oppiläksy. Kun ymmärrät, että sinä todellakin ansaitset aivan kaiken hyvän ja voit sen saada, alkaa tapahtua monella eri tasolla, käyttytymisestä intuitioon ja korkeampaan ohjaukseen.

Arvottomuuden kokemusta kannattaa purkaa monelta eri tasolta, mm. mielestä ja ajattelusta, kehosta, sielusta ja sukupolvien ketjuista. Kyseessä on ehkä ihmisen suurin haava, joka meille kaikille jollain tavalla rakentuu syntyessämme tänne.

Kun vauva syntyy, ei hänellä ole aikakäsitystä vaan hänen hetkensä on hänelle ikuisuus. Niinpä vauvan kokiessa kipua ensihenkäyksessä, hän kokee tuntevansa kipua ikuisuuden. Syntyy ensimmäiset traumat erillisyydestä, yhteydettömyydestä, ulkopuolisuudesta, rakkaudettomuudesta, yksinäisyydestä, arvottomuudesta.

Kyse on hyvän sallimisesta itselle. Että vaihdat tietoisesti ja suunnitelmallisesti arvottomuuden uskomuksen uskomukseen täydestä arvostasi, runsaudestasi, rakkaudestasi, siitä että olet hyvä ihminen, ansaitset parasta. Eikä siihen ole ihmepilleriä. On käytävä se polku, joka jokaisella on omanlainen.

Ei ole ylärajaa sille, kuinka onnellinen voit olla.

Olet arvo. Salli hyvä itsellesi.

Lämmöllä, Pauliina

Jätä kommentti