Unelmoi, toimi ja luota

Mun tunnelma on viime aikoina ollut odottava ja sinne tänne liikehtivä, kuin suuri lauma pikkuruisia kaloja matalassa rantavedessä uimassa edestakaisin kaikki eri suuntiin, tietämättä minne mennä. Välillä on tuntunut kuin valmistautuisin juuri alkavaan sadan metrin juoksuun hypähdellen, verrytellen, kehoa ravistellen, keskittyen, sydän jyskyttäen yhä kiivaammin.

Mutta oikeasti minä tiedän, minne päin olen menossa eikä tämä ole pikamatka, suoritus tai kilpailu. Tämä on alku, jolla ei ole loppua. Uusi hetki toisensa perään täynnä ajatuksia, uskomuksia, valintoja ja tunteita. Tämä on uusi, jota ei ole vielä olemassakaan, koska se on vasta tulossa enkä tiedä, mikä se on. Ja samalla se on jo nyt tässä. On veikeää, hurjaa ja kutkuttavaa lähteä matkalle, jonka päämäärää ei tiedä. Hypätä lentokoneeseen tietämättä minne se vie. Mitä sinne pakkaisi mukaan: uikkarit, vaelluskengät vai toppatakin? Pakkaa luottamusta, että kaikki tarpeellinen järjestyy ja löytyy matkan varrelta.

Viime aikoina oon huomannut, että munkin (nam!) täytyy harjoitella luottamista. Luottamista siihen, että maailma ottaa kopin, kun hyppään. Luottamista siihen, että kaikki selkenee ja järjestyy parhaimmalla tavalla, vaikka en tiedä vielä miten. Luottamista, että osaan, opin ja kukoistan, kun vain otan ne vaikeimmat ja jännittävimmät, ensimmäiset askeleet. Ja että olen jo nyt perillä. Tärkein hetki on nyt.

Jos mulla on olo, että asiat on levällään enkä saa niistä oikein kiinni, haluan selvittää ratkaisun. Haluan selvittää ensin taustat ja sitten sen, mitä voin tehdä. Työstän omaakin elämää jatkuvasti, puran uskomuksia ja saan tärkeitä oivalluksia. Jos olo on millään tavalla hankala, ajatus ei kulje ja ahdistus yrittää nostaa päätään, usein lepo, yksin oleminen ja ulkoilu rentouttavat ja tuovat oivalluksia. Kun ne huomaavat, että lähden pitkälle talvikävelylle eväiden ja termarin kanssa, ne kurvaavat pakulla metsäpolulle, kippaavat oivallukset peräkontista eteeni selkeinä ja kirkkaina, ja mun tehtävä on vain ottaa ne vastaan ja luottaa niihin. Se on ihanaa! Ei tarvitse tehdä itse muuta kuin avautua iloisille asioille ja tarttua oivalluksiin. Jokaisella ihmisellä on omanlaiset oivallusten logistiikkapalvelut. Keskeistä on, että niissä ajatus saa pysähtyä.

Ja takaisin niihin uiskenteleviin pikkukaloihin. Tämä vuosi on ollut melkoinen. Mulla on ollut huikea uudistumisen vuosi, jolloin mä oon itse alkanut rakentaa mulle ihanampaa elämää. Vuodessa on tapahtunut aivan älyttömästi kaikkea. On ollut painostavaa odottamista sekä lamauttavaa ja viiltävää kipua, jonka edessä luulin jo kehonikin pettävän. On ollut maailmaa syleilevää kiitollisuutta, huikeaa oppimista, kasvamista ja rakkaudellisuuden kokemuksia. Olen syntynyt uudestaan ja tullut takaisin omaksi itsekseni 30 vuoden jälkeen. Mullistavia kokemuksia. Ja nyt kun on aika katsoa taas seuraavaan vuoteen ja kaikkeen siihen taas ihan uuteen, olen isojen asioiden äärellä. Ja silloin luottamus on se, mitä sydämeeni haluan.

Maailma ottaa kopin, kun hyppään.

Olen omasta mielestäni myös ollut aina hyvä suunnittelemaan ja unelmoimaan. Rakastan istua kalenteri kädessä ja kirjata ideoita, tavoitteita ja aikatauluja. Mutta. Toteutuakseen asiat tarvitsevat konkreettisia tekoja eli toimintaa. Ei puskemista, mutta kuitenkin joitain tekoja. Ja aina kun elämään halutaan jotain uudenlaista, on myös käyttäytymisen oltava aiemmasta poikkeavaa.

Olen osannut kyllä asetella tavoitteita, mutta olen herkästi painanut jarrun pohjaan heti kun tielle on tullut pienikin haaste tai kielteinen tunne. Se on ollut mahdollisuuteni pakittaa ja antaa periksi sisäiselle kriitikolle, joka on haasteen tullen suorastaan intoutunut heittelemään kaikkea vanhaa lokaa mun niskaan: ”katso nyt, ei sinusta ole tähän”, ”et onnistu kuitenkaan”, ”kaikki nauravat sinulle”, ”ei sinua oteta tosissaan”. Ah mitä menneen talven uskomuksia ja alitajuisia pelkoja.

Myös ympäristön olen aiemmin antanut vaikuttaa itseeni rajoittavasti. Aistin vahvasti energiat vuorovaikutustilanteissa eli aistin toisen eleistä, ilmeistä ja olemuksesta, olemmeko samalla sivulla jonkun asian kanssa, ts. ymmärtääkö esimerkiksi joku läheiseni minua jossain asiassa. Huomaan myös, jos ystäväni käyttäytyy eri tavoin kuin ennen tai jos häntä painaa jokin. Aiemmin halusin miellyttää ja joustaa omista toiveistani heti kun aistin, että toinen ei tukenut minun pyrkimyksiäni. Olin saattanut aloittaa esimerkiksi painonpudotuksen tarmolla ja itseeni uskoen, mutta heti kun aistin sisäisen tai ulkoisen kritiikin, olin nopeasti valmis pitämään sitä totena. Ja tämä näkyi siinä, että melko nopeasti myös lopetin toimimisen kohti tavoitetta. Jokaisella tuollaisella kerralla luovuin itsestäni ja omasta voimastani. Miellyttämisestä kirjoitan joskus oman postauksen.

Hyvätkään tavoitteet eivät toteudu, jos et oikeasti ole valmis muutokseen. Oletko oikeasti valmis muuttumaan ja ottamaan vastaan muutoksen mukanaan tuomat asiat elämässäsi? Tämä on asia, jota kysyn myös ensimmäisellä NLP-tapaamisella asiakkailtani. Pelot, uskomukset tai kriitikot eivät haittaa, koska niitä kaikkia voidaan tehokkaasti työstää NLP:n avulla, mutta ihmisellä on oltava aito halu muutokseen.

Epäonnistumista ei ole olemassakaan,

on vain erilaisia lopputuloksia ja oppimista.

Ja miten aloittaa sitten se konkreettinen toiminta kohti unelmia ja tavoitteita? No päättämällä, mitä alkaa tekemään. Minun haaste on ollut liiallinen pään sisällä pohtiminen. Vaihtoehtojen runsaus on saanut mun pään pyörälle usein jo ennen aloittamista. Nyt oon kuitenkin alkanut oppia, että tärkeää on tehdä edes joku päätös, oikeastaan ihan sama mikä se ensimmäinen on, kunhan se on linjassa sen kanssa, kuka aidosti olet. Aloita jostain, jo ennen kuin olet valmis. Tee päätös ja mene sillä. Jos se oli huono, tee uusi. Eihän se oikeasti ole tuon kummempaa. Epäonnistumista ei ole olemassakaan, on vain erilaisia lopputuloksia ja oppimista. Minun historiani on pohdiskelijan historia. Se on ollut turvallista, pyöritellä asioita tarvitsematta tehdä kuitenkaan varsinaisesti niille mitään. Pohtimalla olen oppinut kyllä paljon itsestäni, mutta konkreettisia tavoitteita ei ole sillä saavutettu. Ne ovat tarvinneet toimintaa, uskoa itseen, luottamusta ja rohkeutta.

Näillä ajatuksilla vuoteen 2022. On aika käydä toimeen. Kliseistä mutta totta, että elämä on lyhyt. Jos haluat jotain, sen aika on nyt. Ethän sinäkään enää siirrä unelmiasi?