Kuka rakastaa sinua, jos sinä et

Tämä maailma on mielenkiintoinen paikka. Jokainen meistä ihmisistä katselee sitä omasta näkökulmastaan, omien silmiensä takaa, jossa sijaisee hänen oma mielensä. Siellä kaikki ajatukset, muistot, oletukset, käsitykset, yleistykset, luokittelut, uskomukset, toiveet ja unelmat. Jokaisella on omanlainen mielenmaisema ja jokin ajatus siitä, mikä tämän elämisen tarkoitus on.

Useimmiten ihmiset ajavat tietyissä määrin aina omaa etuaan. Jokaisesta vuorovaikutussuhteestakin ihminen haluaa jotain itselleen, tietoisesti tai tiedostamatta. On jokin sisäinen syy tai tarve olla toisen ihmisen kanssa tekemisissä. Yksi NLP:n perusperiaatteista on, että kaikella toiminnalla on positiivinen aie. Tämä ei tarkoita, että ihminen haluaisi aina hyvää toisille vaan että hän haluaa hyvää jollekin, usein itselleen. Tämä on usein tiedostamatonta, koska useimmat ihmiset kulkevat elämänsä automaattiohjauksella. Kaikenlainen ikäväkin käyttäytyminen voidaan selittää jollain positiivisella aikeella, esim. kiusaaja yrittää lieventää omaa huonoa oloaan painamalla muita alas. Huonoa käytöstä ja satuttavia tekoja ei pidä kuitenkaan hyväksyä.

On tärkeä oppia olemaan hyvä itselleen, asettamaan rajoja ja pitämään niistä kiinni. Ajattelemaan itsestä hyvää, antamaan itselleen anteeksi, puhumaan itselleen kauniisti, kannustamaan, tukemaan itseä, tuntemaan itsensä, tavoittelemaan ikiomia tavoitteita ja unelmia. Oppia rakastamaan itseä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Kliseistä tai ei, hyvinvointi tulee ihmisen sisältä. Sitä ei voi ostaa kaupasta, ei edes kuntosalilta. Kuntosalikortti lompakossa ei auta, jos et uskomuksiesi tai pelkojesi takia tule menneeksi salille. Kaikki on kiinni mielestäsi ja siellä tapahtuvista asioista: tunteista ja ajatuksista. Vaikka ongelma näyttäytyisi ulkopuolelta tulevana, hyvinvointi löytyy sisältäsi.

Usein on tapana etsiä onnea ja rakkautta ulkoapäin. Etsiä jotakin muuta ihmistä, joka antaisi sinulle sitä rakkautta, jota kaipaat. Jotta kokisit olevasi hyväksytty, riittävä, rakastettu. On luonnollista kaivata kosketusta ja toisen ihmisen seuraa. Sitä, että joku toinen hoivaa ja pitää huolta. On tärkeä saada kokea olevansa rakastettu ja ilman sitä tunnetta tuntuu kuin sisimmässä olisi pelkkää onttoa sotkua.

Tunnettu sanonta kuuluu: ”Sinun tulee rakastaa ensin itseäsi ennen kuin voit rakastaa ketään muuta.” Itseään voi opetella tuntemaan ja rakastamaan toki myös toisen rinnalla. Siinä kun toinen on läsnä. Silloin vaaditaan kuitenkin niitä rajoja ja sisäistä rohkeutta, että jos löydätkin itsestäsi jotain sellaista uutta, mikä on toisen mielestä hankala hyväksyä, et anna periksi vaan rakastat sitä puolta itsestäsi sitäkin enemmän. Älä anna periksi siitä, kuka olet, edes ulkoisen rakkauden tähden. Jos rakkaus on aitoa, se ottaa sinut vastaan juuri sellaisena kuin olet, muuttuvana, kehittyvänä sinuna.

Kun opit löytämään rakkauden ja onnellisuuden sisältäsi, kukaan ei voi ottaa sitä enää pois sinulta. Kuka osaa rakastaa sinua oikealla, haluamallasi tavalla, jos edes sinä et osaa rakastaa itseäsi siten? Ole itsellesi yhtä hoivaava ja ystävällinen kuin haluaisit toisen olevan sinua kohtaan.

Minä uskon siihen, että kun tunnet itsesi, olet käsitellyt pelkosi ja rajoituksesi sekä rakastat itseäsi, pidät itsestäsi, niin silloin myös ulkopuolelta tuleva rakkaus osuu paremmin. Uskon, että itsevarmuus ja sopivan reilu itserakkaus viestivät ympäristöön, että ”kun tulet lähelleni, oletan sinun rakastavan minua kuin minä rakastan itseäni eli aidosti, lempeästi ja hyväksyen”. Että ota tai jätä, tässä ovat ehdot. Uskon, että silloin on mahdollista löytää vierelleen ihminen, joka oikeasti rakastaa sinua hyvin. Joka laittaa sinut etusijalle, mutta osaa pitää myös omat puolensa, koska sinäkin osaat. Uskon, että samankaltaisuus vetää puoleensa samankaltaista. Se tapahtuu konkreettisessa elämässä usein hienovaraisesti eikä sitä välttämättä tiedosta.

Ole itsellesi yhtä hoivaava ja ystävällinen kuin haluaisit toisen olevan sinua kohtaan.

Me täällä maailmassa eletään jatkuvassa vuorovaikutustilanteiden kentässä. Me itse näytetään meidän ympäristölle, miten meitä saa kohdella. Mitä me siedetään elämässä? Miten meille saa puhua? Millaista elämää me hyväksytään itsemme elää. Vaikka me ei pidettäisi meidän rajoja tietoisesti tai aktiivisesti, jotkut rajat meillä yleensä on. Toisilla ne on selkeät ja vahvat, toisilla häilyvät ja venyvät, valovuosien päässä. Itse kuuluin ennen tuohon jälkimmäiseen. Minun yli oli helppo kävellä enkä edes tajunnut, että kasvojeni yli marssivat kengänkorot sattuivat.

Nyt on erilainen minä. Voit aina valita olla erilainen kuin eilen. Voimallisempi, luottavaisempi, rakastavampi, uusi. Voit valita uuden elämän tässä ja nyt. Sinulla on lupa muuttua vaikka joka päivä, monta kertaa päivässä. Ole tänään armollisempi itsellesi kuin eilen. Ajattele kauniimpia lauseita itsestäsi kuin eilen. Puhu itsellesi kauniimmin. Katso peilikuvaasi ystävällisemmin. Voit tehdä niin, jos haluat. Mutta oletko valmis siihen?

Koska jos et pidä itse itsestäsi huolta, kenen odotat sen tekevän? Aiotko jättää oman hyvinvointisi toisten armoille? Moni ihminen täällä maailmassa etsii omaa etuaan. Se on ihmisen luonto. Pyydän nyt, että vahvista sinäkin tuota luonnollista osaa itsessäsi. Valitse rakastaa itseäsi ja pitää puoliasi. Se ei tee sinusta pahaa tai tylyä. Päinvastoin. Se tekee sinusta rakastavan ja lempeän. Koska rakkaus ja lempeys on annettava ensisijaisesti itselle eikä se ole itsekkyyttä, vaikka sellainen tunne heräisi sinussa ensin.

Ja vielä haluan sanoa, että jos oikeasti haluat löytää jonkun ihmisen rinnallesi, avaudu maailmalle ja mene etsimään. Elämän tietoisessa luomisessa sinun itsesi on tehtävä konkreettisia tekoja, jotta unelmasi toteutuvat. Sinun on myös uskallettava näyttää, kuka olet ihmisenä ja ottaa se riski, että sinusta eivät kaikki tykkää. Kun rakastat itseäsi, se ei haittaa, koska tiedät, että olet kuitenkin juuri oikeanlainen sinä.