Kirkas, raikas, lempeä ja heleä helmikuun aamu. Juuri sopivasti pakkasta, hengitys ei huurua mutta ollaan pakkasen puolella. Taivaanranta on hennon vaaleanpunainen liukuen herkkään vaaleansiniseen. Aurinko nousee keltaisen ja oranssin kanssa, tekee varjoja huoneeseen. Linnut laulavat. Löydettiin koulumatkalla jääpuikot, toin ne kotiin talteen: toisella on kuulemma hyvä piirtää ja toinen on muuten vain upea massiivisuudessaan. Hyviä päiviä ollut.
Aloitin muutama päivä sitten manifestointi- ja meditaatiomatkan, jossa meditoidaan joka päivä 20 minuuttia täydessä hiljaisuudessa, 15 päivää putkeen. Aluksi ajattelin, että tuo 20 minuuttia olisi pitkä aika, mutta lyhyeltä se on nyt tuntunut. On tuntunut, että kun päättää ottaa päiväänsä jotain tiettyä tekemistä ja haluaa sen siihen oikeasti sisällyttää, sille löytyy aina aika, viimeistään illalla lasten mentyä nukkumaan. Samalla on heitetty ilmaan manifestointitoive, jota energiahoitaja buustaa päivittäin. ❤
Tässä hiljaisessa meditaatiossa annan joskus ajatusten lennellä luovasti ja vapaasti. Joskus yritän sulkea aivoni kokonaan ja päästä tyhjään tilaan. Silloin konkreettisesti kuvittelen eteeni säätönappulan, josta pienellä sormien liikkeellä käännän aivot kiinni. Usein se toimii. Tyhjyys voi aluksi olla hämmentävä kokemus, kun aivot ovat tottuneet jatkuvasti jotain työstämään. Monesti käyn tyhjyydessä hetken ja sitten taas huomaan ajattelevani jotain, ja sitten taas uudestaan. Tyhjyyden kokemusta on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä sitä kuvaa parhaiten se, että silloin ei ole ajatuksia, on vain olemassaolo, syvin olennainen. Ja ajattelen, että se hetki itsessään ei ole varmastikaan tyhjä, mutta siitä puuttuvat ajatukset, tunteet ja sellainen kokeminen, johon muuten on elämässä tottunut.
Usein meditaation aikana myös katselen suljettujen silmien takana. Katselen esim. kuvioita ja valon liikahduksia, joita näen. Välillä näen nopeita väripisteitä tai valkoista valoa. Katsellessa tulee helposti myös ajatuksia. Sanotaan, että meditoidessa voi saada mahtavia oivalluksia. Uskon sen.
Koko elämäni ei suinkaan ole levollista meditaatiota. Tälläkin hetkellä tiedostan, että moniin päiviin en ole ehtinyt opiskella, vaikka olisin halunnut. Oon joutunut joka päivä tekemään paljon muita asioita, joita en olisi juuri nyt halunnut/ehtinyt, mutta jotka on ollut pakko tehdä, jotta pääsen eteenpäin. Toisaalta olen ollut nyt paljon lasten kanssa ja nauttinut siitä. Viikonloppuna nähtiin paljon ihmisiä ja ulkoiltiin. Kaikki sosiaalisuus ja tekeminen kuormittaa kuitenkin jonkin verran. En tiedä olenko introvertti vai erityisherkkä. Uupumuskin herkisti entisestään ja myös henkisen kehityksen olen kokenut herkistävän erilaisille asioille. Kun pääsee käsiksi sellaiseen rauhan ja rakkauden kokemukseen, siitä ei halua luopua. Kiire, paineet, sosiaalisuus, velvollisuudet, kaikki voivat kuormittaa, puhumattakaan käytännön asioista, joita on viime päivinä riittänyt hoidettavaksi.
Tällä viikolla, meditaatioretken alettua on kuitenkin ollut joissain hetkissä helpompi olla. En tiedä miksi, mutta aamut on olleet lempeämpiä, onnellisempia. Lasten kanssa olen ollut läsnäolevampi ja rakkaus heitä kohtaan on ollut erityisen väkevää ja tiivistä. Tiedättekö mitä tarkoitan. Että tottakai lapsiaan aina rakastaa, mutta että rakastaa niin paljon, että sydän meinaa pakahtua joka hetki, koko ajan. Ja tällä viikolla on ollut muutakin. On tehnyt mieli tanssia ja olen tanssinut. Energiahoitajalta sain joskus korttiluennan, jonka mukaan mun pitäisi tanssia. Se merkitsee mulle monia asioita, esim. iloa, kehon rakastamista, liikettä, musiikin rytmiä, onnellisuutta ja luottamista. Ja nyt tekee mieli tanssia, kaikkien juoksevien asioiden keskelläkin. Ihan huippuahan se on. Olen myös nukkunut hyvin tällä viikolla. Koen, että nämä asiat eivät ole sattumaa. Kun aivot saavat välillä tyhjentyä, tulee mieleen ja sitä kautta elämään tilaa tärkeille asioille. Samalla aivojen taajuus muuttuu rentoutuneemmaksi, luovemmaksi ja valmiimmaksi keksimään ratkaisuja.
Mielenkiinnolla seurailen, millaisia vaikutuksia tästä säännöllisestä meditaatiosta tulee jatkossa. Ja nyt suuntaan päivän muihin touhuihin. Pitkästä aikaa ehdin tarttua opiskelukirjaankin.
Sydämellä, Pauliina 