Ihmisen elämässä on helppo syyttää muita. On helppo nostaa etusormi ja osoittaa. Kenties se tuntuu aluksi turvallisemmalta, kun syytä voi etsiä toisista. Kestävämpää turvaa luo kuitenkin se, että oppii katsomaan omaa osuuttaan tilanteisiin. Jos jokin asia on sinun elämässäsi ja se koskettaa sua, sulla on aina valtaa vaikuttaa tuohon asiaan. Sun elämä, sun valta.
Viime päivinä oon huomannut olevani erityisen kuormittunut pitkästä aikaa. Aluksi mieli alkoi etsiä syitä ympäristöstä. Näen, että se on varmasti monelle ensimmäinen tapa toimia, koska olemme oppineet ajattelemaan niin. Olemme oppineet, että meille tapahtuu asioita. Että me olemme tässä ja jokin ulkopuoleltamme tulee ja tekee meille jotain. Kuin että emme itse voisi tehdä mitään asialle. ”Voi voi, meille kävi näin.”
On totta, että meille tapahtuu asioita, tosi kurjiakin. Voimme silti itse aina valita, miten ajattelemme niistä. Minunkin mieleni alkoi etsiä syyllisiä ympäristöstä kunnes ilokseni huomasin, että ei ympäristöni ole minulle mitään tehnyt. Päinvastoin. Se on toiminut juuri niin kuin olen oikeasti toivonutkin. Ongelma onkin siinä, että minä en ole osannut toimia suhteessa ympäristööni siten kuin olisin halunnut. Siten kuin sydämeni olisi tarvinnut tai halunnut.
Eilen oli päivä: 22022022. Aikamoinen numerosarja. Törmäsin somessa lauseeseen, että eilisenkaltaisena porttipäivänä olisi hyvä pohtia, mikä on oma perimmäinen tehtävä maailmassa ja mitä asioita haluaa luoda elämäänsä. Mulla on ollut viime viikkoina vähän fokus hukassa. En ole saanut sitä kiinni. Liukas kuin saippua. Tuntui oikealta tarttua tuohon pohdintaan.
Koen, että minun tehtäväni maailmassa on auttaa, rakastaa ja olla hyvä muille. Minun tehtäväni on kannatella, voimaannuttaa ja auttaa ihmisiä kukoistamaan. Samaan aikaan minun tärkeä tehtäväni on pitää omat rajani. Uskon sellaiseen, että se mitä kunkin ihmisen tulee oppia elämässä, tulee häntä vastaan erilaisissa tilanteissa elämän varrella. Elämä tulee opettamaan. Ehkä siksi minäkin olen kohdannut elämässäni niin paljon hetkiä, joina minun rajojani on yritetty eri tavoin venyttää ja rikkoa. Tehtäväni on ollut oppia noista tilanteista ja alkaa pitämään omia puoliani.
Rajojen pitäminen on itsensä arvostamista. Jos annat toisen kävellä ylitsesi, sinun on hyvä harjoitella seisomaan tukevammin paikoillasi. Aseta jalkasi maata vasten niin vankasti, että ylikävelijä joutuu lopulta kiertämään sinut. Että hän joutuu väkisinkin huomaamaan sinun olemassaolosi, näkemään sinun tarpeesi ja toiveesi, ymmärtämään että päältäsi ei voi astella. Sinun ei tarvitse välttämättä sanoa mitään. Vain seistä ja olla, näkyvänä, tavallisena sinuna. Tai voit myös aina vaihtaa maisemaa, poistua paikalta. Toinen ei välttämättä edes tiedosta kävelleensä ylitsesi. Hän on ehkä oppinut, että siitä voi mennä, se on nopein tai kenties helpoin reitti hänelle. Siitä on ennenkin päässyt.
Saat pitää rajasi, asettaa ne uudestaan, uudenlaisiksi. Saat olla mitä tahansa mieltä asioista ja saat vaihtaa mielipidettä lennosta vaikka sata kertaa päivässä. Saat olla tässä, saat tuntea noin, saat olla juuri tuollainen ihminen kuin olet. Sinua ja tarpeitasi on tärkeä arvostaa ja kunnioittaa. Sinä ansaitset sen, ihan vain olemalla ihminen.
Tänään paistaa Jyväskylässä aurinko. Koen, että tämä on ensimmäinen vapaapäiväni puoleentoista viikkoon. Viime viikolla en osannut pitää huolta rajoistani ja annan sen anteeksi itselleni. Voin tehdä tällä viikolla asioita toisin. Voin aina aloittaa uudestaan. Pidän rajojani paremmin ja hemmottelen itseäni enemmän. Hemmottelukin on rajojen pitämistä. Sitä on kaikkien niiden asioiden tekeminen, jotka tuntuvat just susta hyvältä, just tässä hetkessä.
Sydämellä, Pauliina 