Rakenna omannäköinen päivärytmi itsellesi

Onnistuneen ja onnellisen päivän kokonaisuus koostuu monista pienistä osasista. Palasista, yksittäisistä tilanteista, kohtaamisista, tunteista, ajatuksista. Se rakentuu aamuista, keskipäivistä, iltapäivistä, illoista ja öistä, ja kaikista hetkistä niiden välillä. Siksi on tärkeä pysähtyä ajattelemaan, mikä on se kaikenkattava tausta-ajatus sun jokaisen tekemisen takana. Miksi teet niitä asioita, joita teet eri hetkissä? Miksi teet asiat juuri siinä järjestyksessä ja siten kuin sulla on nyt tapana? Millaisilla pienillä teoilla ja valinnoilla voisit viedä itseäsi eteenpäin: kohti lisääntyvää hyvinvointia ja iloa, kohti kaikkia niitä hyviä asioita, joita haluat kasvattaa elämässäsi?

Meillä kaikilla on jonkinlainen rytmi meidän päivissä. Me herätään tiettyyn aikaan, tehdään tiettyjä asioita tiettyihin aikoihin, mennään nukkumaan tietyllä tavalla. Toisilla ihmisillä tuo rytmi on tarkempi ja toisilla se elää. Toisilla tuo rytmi toimii hyvin ja toisilla ei. Toiset kestävät rytmin vaihtelun paremmin kuin toiset. Kyse on ihan synnynnäisistäkin eroista temperamentissa ja tavassa kokea asiat kehossa ja mielessä. Kun levon ja työskentelyn ajoittaa oikein, voi niistä saada parhaimman hyödyn. Työskentelystä tulee mielekkäämpää, kun sen tekee virkeimpänä aikana. Levosta tulee palauttavampaa, kun sitä harrastaa tarpeeksi paljon, sopivissa erissä ja oikeaan aikaan.

Lasteni ollessa vieläkin pienempiä tuli pohdittua näitä lepoasioita vanhemmankin näkökulmasta. Ennen lasten syntymää en osannut edes kuvitella, miten voimakkaasti tulisin kokemaan univajeen ja unirytmin muutokset. Tuntui, että mun keho meni tosi sekaisin siitä kaikesta: vaihtelevista öistä, imetysmaratoneista ja tunnin välein heräämisestä esikoisen vauva-aikana, vastuusta ja huolesta, iltavalvomisesta (jota moni muukin pikkulapsen vanhempi tekee halutessaan lisätä omaa vapaa-aikaa) sekä vähän isompien lasten öisistä heräilyistä milloin painajaisten, raivokohtausten, kiljumisten, sairastelujen tai pimeänpelkojen ilmestyessä kotiimme. Tämän sanomalla haluan tuoda ilmi sitä, että aina omanlaisen rytmin eläminen ei ole mahdollista. Silloin olisi tärkeä huolehtia siitä, että lepää kuitenkin riittävästi, jossain vaiheessa päivää ja suhtautuu itseensä armollisesti, jos joutuu tekemään joitain pakollisia tehtäviä väsyneenä.

Oon aika kauan tiedostanut, että tykkään aamuista, olen nk. ”aamuihminen”, mutta vain silloin, kun olen levännyt tarpeeksi. Joskus harkitsin, että alkaisin herätä kellolla ennen lapsia, jotta saisin aamuihini rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Aamut kun alkoivat meillä yhdessä vaiheessa kovalla komennolla ja ”äiti”-sanan karjumisella. Ei siitä tullut kuitenkaan mitään. En voinut edes kuvitella, että olisin herännyt vieläkin aiemmin, kun olin muutenkin niin väsynyt.

Tänään havahduin tähän aamu-asiaan, kun löysin itseni lukemasta opiskelukirjaa klo 7. Lapset ovat isällään ja mulla vapaapäivä. Jos lapset ovat täällä ja heräävät yöllä tai aiemmin aamulla, silloin muakin väsyttää. Mutta jos saan nukkua rauhassa niin kauan kuin unta riittää, yleensä herään aika tarkalleen 6:35 ja mikä parasta, virkeänä.

Luulen, että kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on merkityksellistä se, että ihminen voi elää suunnilleen omassa luontaisessa rytmissään. Mikä kenellekin on luontaista, lienee yksilöllistä. Toisaalta on sanottu, että esimerkiksi tietty aika alkuyöstä tarjoilee ihmiselle parhaat ja palauttavimmat unet. Mitä mieltä sä oot tästä?

Oon oppinut nyt itsestäni, että saatan aivan hyvin aloittaa opiskeluhommat heti herättyä. Herään, nousen, teen nopeat aamutoimet, avaan kirjan tai koneen, keitän kahvin. Ja kuten tänäänkin, saatan heti aamusta alkaen opiskella useankin tunnin putkeen. Päiväkotitöissäkin tykkäsin eniten aikaisista aamuvuoroista ja olin silloin erityisen luova ja tuottelias. Koen, että aamuisin mun aivot on raikkaimmat ja kevyimmät, jaksavimmat ja vastaanottavaisimmat. Tämä voi selittyä silläkin, että yön jäljiltä aivojen taajuus on vielä rentoutuneella tasolla. Oli syy mikä tahansa, tykkään hyödyntää tätä. Siksi aamuisin teen nytkin luovaa työtä, kirjoitan blogia tai oppimistehtäviä, luen opiskelukirjaa, suunnittelen työjuttuja.

Viisautta on sitten se, että jossain vaiheessa, kun keho alkaa sitä kertomaan, huomaa pitää taukoa rauhassa. Syö, ulkoilee, tekee muita asioita, lepuuttaa ajattelulihaksia. Ja iltapäivällä levon jälkeen voi sitten halutessaan taas jatkaa hommia. Tai sitten pitää loppupäivän vapaata. Tämä pätee tietysti sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa voi itse päättää, milloin työskentelee. Toki tätä voi hyödyntää myös pienemmässä mittakaavassa. Mieti esimerkiksi, että luetko ensin sähköpostit vai juotko kahvit. Kumpi järjestys sopii sulle juuri tänään? Jos mulla olisi energiaa lukea sähköpostit ensin, tekisin ehkä niin ja vasta sitten joisin kahvit. Kyse on vireystilan hyödyntämisestä ja oman itsen kuuntelemisesta. Jos työpaikan kahvihuoneessa sattuisi olemaan ihana työkaveri, valitsisin todennäköisesti silloin kahvit ensin.

Millainen päivärytmi sun keholle ja mielelle sopisi parhaiten? Onko sun helppo rakentaa päivästä sulle mieluisa? Osaatko lisätä päivän varrelle hauskoja tekemisiä ja palauttavia lepohetkiä? Osaatko kuunnella kehosi ja mielesi viestejä? Milloin sussa on eniten virtaa toimia ja työskennellä? Milloin saat eniten aikaiseksi? Milloin tarvitset yleensä lepoa? Nukutko tarpeeksi?