Hiiop – ylös notkahduksesta

Heippa rakkaat lukijat ja anteeksi pitkä kirjoitustauko. Tekee mieli pyytää anteeksi, vaikka ajattelenkin, että kirjoitan itseni takia, omaa elämääni eläen. Kirjoitan kuitenkin paljon myös teille ja siksihän tätä teen, että voisin teille antaa. Toisaalta en toki ole luvannut kirjoittaa joka viikko. Ehkä mun pitäisikin pyytää anteeksi itseltäni, että olen ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen, että en ole jaksanut kirjoittaa. Huomaan, että mitä paremmin voin, sitä enemmän ja helpommin kirjoitan. Pyyteletkö sinä anteeksi liikaa muilta? Osaatko pyytää anteeksi itseltäsi?

Maaliskuu on ollut kuukausi, jota on vähän jopa hankala selittää. En saa oikein edes itse otetta siitä, mitä kaikkea on ollut meneillään. Paljon. Luisuin myös huomaamattani hieman mataliin tunnetiloihin ja yhtäkkiä tajusin olevani tosi kuormittunut. Harmitti, että en osannut katkaista kierrettä ajoissa. Mitä kauemmin kuormittuu, sitä isompia toimia täytyy tehdä nollatakseen tilanteen. Pysähtymiseen sain avukseni tämän kansainvälisen tartuntataudin. Se pakotti rauhoittumaan.

Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa keskitytään ensisijaisesti katsomaan nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Jos menneet haasteet ja vaikeudet pyörivät mielessä liikaa, voi keskittyä katselemaan asioita selviytymisen näkökulmasta. Olet selviytynyt niistä kaikista asioista ja olet tässä ja nyt. Ne asiat ovat kuitenkin historiaa. Niillä on ollut merkitystä siihen, kuka olet nyt ja millaisia ajattelutapoja sinulla on, mutta niiden ei ole pakko antaa määritellä sun tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Niistä voi oppia, mutta niistä kannattaa myös päästää irti. Niinpä mäkään en voivottele tätä kuuta tai sitä, että olen ollut stressaantunut ja väsynyt. Takapakkeja tulee usein erilaisissa muutosprosesseissa eikä niitä kannata säikähtää. Tärkeämpää on, mitä tekee takapakin jälkeen ja miten ajattelee itsestään, miten puhuu itselleen.

Eilen koin tarpeelliseksi myös vilkaista taaksepäin. Selasin kalenterini läpi ja totesin kaikki asiat, joita viime kuussa on tapahtunut ja olin tehnyt. Hulluna opiskeluja, ositus, pari viikkoa koronaa, asuntolainan kilpailutus ja järjestely, terveysmenoja, valintoja, päätöksiä, voimakkaita ja suuria tunteita. Mulla oli nuorempana tapana vähän juuttua menneisyyteen ja märehtiä. Nykyään tarvitsen vain pienen vilkaisun ja nopeasti palautan itseni takaisin tähän hetkeen. Kurkistus antaa tärkeää näkökulmaa siihen, kuinka paljon itsemyötätuntoa ja lepoa olisi hyvä tarjota itselleen juuri nyt. Palauttaa maan pinnalle, että ”hei, mähän olenkin vaan ihminen ja tarvitsen myös lepoa”.

Mun toimintakyvyssä näkyy edelleen se, että oon uupunut isosti eikä burnoutista ole vielä kuin vasta 1,5 vuotta. Edelleen esim. aikataulut kuormittaa mua ja on sellainen asia, jonka kanssa haluan oppia tulemaan toimeen. Lopullinen burnout johtui osittain siitä, että mulla oli töissä aina tunne kiireestä ja siitä, että en riitä, vaikka tekisin mitä. Että ei ole edes mahdollista saada kaikkia vaadittuja asioita tehtyä, ei minun inhimillisellä jaksamisella eikä annetuilla aikaresursseilla. Siksikin varmaan tämä edellinen kuukausi oli rankka. Itse valitut aikataulutetut asiat on mieluisia, mutta kaikki ylimääräinen ja nk. pakollinen kalenterointi ajaa nurkkaan.

Uskon sillä tavalla, että elämä haluaa opettaa meitä. Mitä sun haasteet opettaa sulle just nyt? Tämä maaliskuu opetti mulle ainakin sen, että tämmöinen määrä tapahtumia ei tee mulle hyvää juuri nyt. Se näytti myös, että nyt oli hoidettava näitä asioita, jotta pääsen niistä eteenpäin. Jotta jatkossa on enemmän energiaa mun omiin juttuihin. Voin myös olla ylpeä itsestäni, että pidän näitä asioita tapetilla ja haluan voida hyvin. Iloa voin tuntea siitä, että olen huomannut kuormituksen, pyrkinyt vähentämään sitä konkreettisin teoin ja kaikesta huolimatta osannut ollut läsnä lapsilleni. Läsnäolo lapsilleni on yksi niistä mun perusarvoista, jotka kirkastui mulle uupumiseni jälkeen.

Vaikka tuntuu, että en saanut täysin pysäytettyä hamsterin juoksupyörää maaliskuussa, tein kuitenkin konkreettisia asioita oman hyvinvointini eteen. Lähdin esim. mökille vapaana viikonloppuna, vaikka mulla oli opiskeluhommat täysin kesken. Maksoin myös pitkän tauon jälkeen kotisiivouksesta siivousfirmalle. Kuuntelin hypnooseja ja osallistuin pariin energiahoitoon etänä. Koin tunteet. Jaoin ne ystävälle. Kun lapset olivat kotona, olin heille läsnä: juttelin, kyselin, halasin, pussasin, pelasin, leikin, katsoin lastenohjelmia heidän kanssa, hymyilin. Kieltäydyin mielenkiintoisista tehtävistä ensi kuulle, koska en olisi ehtinyt niitä tekemään kunnolla. Ostin kukan ja näin ystävää lapsuudesta. Poistatin hormonikierukan. Keskityin nauttimaan perusasioista, esim. suihkussa siitä tunteesta, kun vesi valuu iholla.

”Olen pahoillani, minä.

Anna anteeksi, minä.

Kiitos, minä.

Rakastan sinua, minä.”

HO’OPONOPONO-MENETELMÄÄ MUKAILLEN

Tänään on huhtikuu. Uskomatonta, miten aika juoksee mun todellisuudessa. Kevät. Elämän kevät.