Olenko – oikeasti – valmis – ottamaan – vastaan – suurimmat – unelmani?
Miten sinä vastaisit omalta kohdaltasi tähän kysymykseen?
Oon viime aikoina tehnyt paljon mielentyötä saadakseni väkevän otteen omista unelmista. Unelmat voivat ensinäkemältä olla konkreettisia asioita, mutta ajattelen, että fyysistenkin unelmien taustalla on yleensä syvempi toive jostain ihanasta tunteesta, esim. vapaudesta, rentoudesta, huolettomuudesta, keveydestä, rakkaudesta. Se voi olla vähän piilossa se unelmatunne, jota toivoo. Silloin sitä on hyvä vähän kaivella esiin. Unelmaan voi päästä käsiksi vaikkapa yksinkertaisella, mutta ah-aina-niin-tehokkaalla miksi-harjoituksella. Tämä harjoitus tehdään kynällä paperille. Kirjoittaminen tukee ajattelua ja voimistaa harjoitusta. Tässä ei siis kannata oikoa. Harjoitus menee näin:
- Ota mieleen sun toive/unelma/tavoite. Kirjoita se paperille omin sanoin.
- Kysy itseltäsi, miksi juuri tämä asia on sinulle tärkeä? Kirjoita vastaus.
- Jatka kysymällä miksi-kysymyksiä itseltäsi. Aina kun olet vastannut omaan miksi-kysymykseesi, kysy uudestaan: ”miksi?”
- Ole rehellinen ja avoin itsellesi. Kysy ainakin 5-8 kertaa ja joka kerta kirjoita vastaus.
- Saatat yllättyä, että pääset nopeasti syvälle esim. arvoihisi, ajatuksiisi elämästä. Itse päädyn usein tässä harjoituksessa suorastaan elämäntarkoitukseen asti. Se on pysäyttävää. Yhdellä ainoalla kysymyksellä sellainen voima. Aika mahti-kysymys siis!
Mulla itselläni on suuria unelmia, jotka on kohtalaisen uusia. Koska oon oppinut vuosikymmenten aikana ajattelemaan itsestäni tietyllä tavalla, vaatii vähän työtä opetella uskomaan itseensä enemmän, uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja vapauteensa tehdä tässä maailmassa ihan mitä ikinä haluaa. Uskomaan, että kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla ja upeasti, juuri niin kuin kuuluu.
Oon parhaillaan täällä NLP Master Practitioner -koulutuksessa Helsingissä ja tämäkin on yksi niistä askeleista, joita oon konkreettisesti ottanut kohti unelmiani. Kun sä löydät elämääsi jotain, joka kohottaa sua ja on sulle sopivaa ja muutenkin hyväksi eikä vahingoita muita, jatka nyt ihmeessä sitä. Ja suorastaan, lisää sitä sun elämään. Lisää kaikkea hyvää, mitä vaan keksit. En oo muuten pitkään aikaan syönyt keksejä, ihan vaan by the way, matkalla jonnekin. Koulutuspäivät ovat täällä tosi intensiivisiä ja opetus menee kirjaimellisesti solutasolle asti. Herää paljon ajatuksia, pohdintoja, ideoita. Välillä on päässä niin tyhjää ettei tiedä nauraa vai itkeä, kun ei ole niitäkään. Tiesitkö muuten, että avaruus ei ole tyhjä? Se on täynnä, mutta se on täynnä sellaista, jota meidän silmät ei näe. Hmm. Takaisin asiaan.
Täällä koulutuksessa on antauduttava, päästettävä irti. Ei pakko ole, mutta kasvamaanhan tänne on tultu ja antautuminen tarjoilee sille parhaat tilaisuudet. Kuin siemenen kuori antautuu kasvun voiman edessä. Jos kuori ei repeä, siemen kuolee. On annettava elämän aukaista kuori ja päästettävä ulos ja sisään. Ja kun antautuu hyville tunteille, ajatuksille, rentoutumiselle ja ihmisille, alkaa nopeasti huomata niitä vaikutuksia omassa elämässä. Esimerkiksi tänään oli mielettömät määrät synkronisiteetteja yhdessä päivässä. Ihan mie-le-tön-tä. Sen tarkempi kuvailu on turhaa kun ei sitä voi selittää. Kun merkitsevät yhteensattumat seuraavat kerta toisensa jälkeen. Uuuh!
Tällaisella kurssilla voi käydä esimerkiksi niin, että tällei kolmantena päivänä saatat löytää itsesi miettimästä, mikä olisi sopiva hetki soittaa pitkän tauon jälkeen pianoa 150 henkilölle harjoittelematta ja osaamatta mitään tiettyä kappaletta. Ja saatat jopa huomata ajattelevasi, että ehkä olisi sittenkin parempi laulaa. Siis mitäh?! Ja ihan vain siksi, että intuitiivisesti tiedät, että se on osa sun kaarta ja sulle tulee yhtäkkiä niin hemmetin luottavainen ja rento olo olla esillä, että susta tuntuu, että sun on vaan pakko. Ah tätä NLP:n ja hypnoosin voimaa! Suosittelen kyllä kokeilemaan, mutta paluuta ei sitten ole. Muutos on iso kun se tapahtuu identiteetin ja syvärakenteiden tasolla, ei pelkästään käyttäytymisessä. Ja koska se on iso, sun täytyy valita, ootko valmis siihen. On ihan ok, jos et ole. Ja jos oot, anna mennä!
Mitä siis on sun upeimman unelman ja sun välissä? Mikä on estänyt sua toteuttamasta unelmaasi? Koska jotainhan siinä välissä on, sillä ilman sitä olisit jo tehnyt unelman todeksi. Onko se pelko tai joku rajoittava uskomus, että ”minä nyt vain olen tällainen”. Meillä kaikilla on uskomuksia ja niiden työstäminen ottaa aikaa, mutta on 100% sen arvoista. Sä olet voimakas ihminen siellä pelkojen alla!
Mullakin on ollut monenlaisia pelkoja, joita työstän. Niitä on olleet esim. pelot epäonnistumisesta, häpeästä, nolatuksi tulemisesta, siitä että en riitä, että en ole tarpeeksi hyvä, että mokaan ja mulle ilkutaan, että olen huono, tyhmä, typerä ja naurettava. Että olen epäystävällinen, töykeä, ahne, ylpeilevä. Ja kun sä tunnistat sun henkisen esteen, pelon tai turhan uskomuksen, oot jo ison askeleen lähempänä sun unelman toteuttamista! Ja usko huviksesi, että on olemassa todella paljon erilaisia menetelmiä ja apukeinoja peloista ja rajoittavista uskomuksista irti päästämiseen, esim. mielikuvaharjoittelu. Etsi apua. Se kannattaa.
Mietinkin itse eilen, miltä tuntuisi oikeasti vain tehdä se, mistä unelmoin. Tehdä siitä totta ihan noin vaan. Että jos olisi oikein rohkea ja vain valitsisi nyt poistaa itsestään kaikki turhat pelot. Kylmänviileästi, sydämen lämmöllä, toteuttaisi vaan ne omat unelmat eikä miettisi yhtään, ei odottaisi, ei viivyttelisi, hoitaisi asian, taputtelisi, laittaisi homman hanskaan. Niin miltä se tuntuisi ihan oikeasti? Miltä susta tuntuisi toteuttaa heti tänään sun unelma?
Ensin mulle tuli säpsähdys, että ”hui, onpa muuten iso juttu tää unelma”. Reaktio kertoo siitä, että mulla oli vielä hitunen epäuskoa, että unelma toteutuisi tai onnistuisi. Oli jotain pelkoa vielä. (Huomaatko miten puhun itselleni menneessä aikamuodossa.) Eli työtä lisää siihen kohtaan. Jos unelma tuntuu tosi isolta, kehitä sun mindsettiä niin, että se unelma alkaa tuntua ihan sulle tehdyltä, kirjoita siihen mielikuvissa sun nimi, omista se, näe että se kuuluu sulle. Postimies soittaa ovikelloa ja sillä on sulle lähetys, se on sun unelma ja siinä on sun nimi ja osoite päällä. Ota se vastaan, avaa ja nauti. Koska jos sä osaat unelmoida sen mielessäsi, se kuuluu sulle. Ja elämä on nauttimista varten.
Lisäksi mussa heräsi unelmani äärellä ajatus, että ”mua ei ole kasvatettu tällaisen unelman suuntaan”. Ja sen perään viisas sisäisen puheen kannustus: ”Entä jos siitä huolimatta olen sellainen ihminen, joka on tarkoitettu toteuttamaan juuri tämä unelma elämässään.” Sitten aloin etsiä omasta elämästä todistusaineistoa. Kaikenlaisia esimerkkejä siitä, miksi tämä on juuri hyvä unelma mulle, se oikea juttu. Aloin nopeasti nähdä (koska ne on täällä koulutuksessakin esillä) hyödyllisiä ominaisuuksia, joita mulla on unelmanikin suhteen. Huomasin voimavaroja, vahvuuksia. Olin vain sokeutunut niille ja ehkä unohtanut, koska en ollut päässyt moniakaan niistä käyttämään viime aikaisissa ympäristöissäni. Valtava ahaa-elämys löysi minut. Minussa on nämä kaikki asiat, jotka myös tukevat unelmani toteutumista. Unelmani on hyvä, se on mulle oikea. Minä olen hyvä.
Aika monilla on taustalla ääninauha, että ”en ole kuitenkaan ihan tämän arvoinen”. Tai että ”teen tämän myöhemmin, koska en ole aivan valmis vielä”. Haasta itseäsi ja tartu näihin. Kyseenalaista oma ajattelusi. Ajattelu jumiutuu helposti, koska mieli pyrkii ylläpitämään totuttuja ajatuskuvioita. Älä siis usko kaikkea mitä ajattelet.
Mitä juuri sinä haluat elämääsi lisää? Mitä asioita ja tunteita sinä voit valita lisätä siihen unelmasi ja itsesi väliin, jotta unelmasi vihdoin tulee todeksi, ts. sinä toteutat sen ja voit hyvin, pääset pois tuskallisen odottamisen, jahkailun ja usein pelon tilasta? Miten aiot toimia juuri tänään, jotta unelmasi toteutuu? Kyllä, tänään. Ei huomenna aamulla vaan tänään!
Unelmien toteutuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että sun täytyy mennä kohti pelkoa. Jos sulla sellainen on. Ota pieniä askeleita, mutta tee jotakin nyt heti. Ei se tilanne siitä helpotu, vaikka odotat. Ei se tapahdu itsestään, sun täytyy tehdä edes jotain, jotta saat hyvän muutoksen käyntiin. Sitten on matkan varrella ihan tärkeäkin osata välillä päästää irti ja antaa virran viedä. Vaaditaan kuitenkin ihan oikeita tekoja. Sulta. Ja sä pystyt siihen. ❤
Ja sitten vielä, kaikki tekeminen johtaa johonkin lopputulokseen, saavutukseen. Sinä itse valitset, miten reagoit, siihenkin. Olet saattanut aiemmin syyttää itseäsi monenlaisista asioista, mutta parempi tapa on nähdä lopputulokset oppimiskokemuksina. Jos onnistut, onneksi olkoon jonkun asian osaamisesta ja tervetuloa oppimaan lisää, takaan että oppimista löytyy ihan jokaiselle. Ja jos tilanne ei mene niin kuin olit etukäteen ajatellut, koska elämässähän yleensä juuri mikään ei mene niin kuin on ajatellut, onnistut taas, oppimaan. Elämää ei voi kahlita, ja siksi on hyvä oppia joustavuutta. Itsemyötätuntoa. Armollisuutta. Ymmärrystä. Oppimisen näkökulmaa. Sun reaktio määrittää tuloksen: onko se lopputulos hyvä vai huono. Suosittelen ekaa. Se on kivempaa.
Kyllä ihmisyys on mielenkiintoista!
Ja nyt minä omaa kasvuani varten julkaisen taas tämän pitkän tekstin, vaikka aivot alkoivat sakata tunti sitten eikä mulla nyt välttämättä ole käsitystä, mitä tuli kirjoitettua. Luen toki ensin, mutta tiedoksenne, että omalla vastuulla luette haha. Ihmisillä on itsellään aina oma vastuu omista tunteistaan ja reaktioistaan.
Sydämellä, Pauliina 