Täällä ollaan kesälomafiiliksellä. Työstin alkukesällä aika paljonkin lomailuteemaa, kun mietin levon ja tekemisen tasapainoa, opiskelijan ja tulevan yrittäjän lomakäytäntöjä ja nimenomaan sitä, mitä minä tarvitsin siinä hetkessä. Huomaan näin jälkeenpäin, että tarvitsin jonkinlaista etäisyyttä asioihin, lomaa, irtiottoa tai jotakin, joka helpottaisi näkemään tärkeät asiat tarkemmin, poimimaan kirkkaimmin loistavat ajatukset niistä sumuisemmista. Tarvitsin tilaa intuitiolle, tunteelle, minulle, sille kuka minä olen. Jos asioita katsoo liian läheltä, niitä ei näe kunnolla. Ja nyt onkin ollut ihanan lomaisa ja kevyt tunnelma. Selkenee.
Eräs kaverini sanoi hyvin, että levon lisäksi tärkeää on pysähtyminen keskellä tekemisiä. Vaikka tekisi paljonkin, on ensiarvoisen tärkeää osata pysähtyä jatkuvasti tarkastelemaan, tekeekö nyt juuri sitä mitä haluaa tehdä. Tekeminenhän ei sinänsä väsytä vaan se, jos tekee vääriä asioita tai liikaa kerralla. Pysähtyä joka päivä useamman kerran huomaamaan, että onko juuri tässä hetkessä läsnä se elämää kannatteleva pohjimmainen tunne, jonka haluaa olevan. Ja toimiiko niin kuin haluaa toimia. Minä haluan perustaa elämäni mm. luottamukselle, vapaudelle, rauhalle, rakkaudelle, keveydelle ja ilolle. Niitä haluan tuntea eniten. Se ei tarkoita, että mitään negatiivista ei olisi, vaan pointti on ylipäätään pysähtyä tarkastelemaan itseään ja elämäänsä, niitä pieniä hetkiä, joista elämä koostuu. Tämä vaatii harjoittelua ja sitoutumista.
Elämähän ei ole mikään iso möykky tai pakkaus tai boksi, se on oikeastaan vain tämä yksi hetki ja monien peräkkäisten hetkien kokoelma. Kuten olen aiemminkin sanonut, meillä ei ole muuta kuin tämä tässä näin.
Viime aikoina oon viettänyt paljon aikaa mun lasten kanssa, mikä on myös ohjannut suuntaamaan huomiota kesään, lomaan, hauskaan ja tähän hetkeen. Lapsilla alkoi kesäloma ja on nyt kaikki totuteltu tähän kesärytmiin, jossa päivässä on aikaa monenlaiselle tekemiselle. On ihmetelty helteitä ja käyty paljon uimarannalla, mikä ei suoranaisesti ole mulle mitenkään erityisen ihanaa. En tiedä, en vaan saa siitä kovin paljoa. Oon kuitenkin nauttinut lasten ilosta ja kesätunnelmasta, retkieväistä ja järviveden syleilystä. On katsottu elokuvia, nähty lasten kavereita, pelattu jalkapalloa ja leikitty. Niistä on tullut hyvä mieli.
Eilen ja tänään mulla on ollut lapsivapaata ja sekin tuli tosi tarpeeseen. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa jaksaakseni antaa muille. Eilen kävin kolmannen kerran de-armouring-hoidossa ja täksi päiväksi manifestoin itselleni yllättäen kampaaja-ajan. Kirppispöytää pidin muutaman viikon ja juhannusta vietettiin lasten mummolassa, lasten ehdoin. Oon kävellyt aiempaa enemmän paljain jaloin ja juonut enemmän vettä. Nukkunut liian vähän. Pitänyt nauruhaasteen IG:ssä. Ja syönyt mansikoita. Istunut tässä pihatuolissa, jonka alkukesällä ostin ex tempore, lempipaikka.
Tämmöistä tavallista tänne. Mitä sulle kuuluu?
Sydämellä, Pauliina 