Olen vihdoin päästänyt esille piilossa olleen pienen tytön, joka uskalsi uskoa näkymättömään, kyseenalaistaa meille hyvää tarkoittavia mutta vanhassa kiinni pitäviä oppeja, uskoa omaa intuitiota sekä ajatusta siitä, mistä tässä maailmassa ja elämässä on minusta kyse. Antanut itselleni luvan uskoa kaikkeen, mihin haluan uskoa. Hörhöilyksikin sitä voisi kutsua rakkaudellisesti.
Samaan aikaan huomaan käyväni keskustelua somessa sekä itseni että ystävieni kanssa siitä, että olenko uskottava terapeutti, kun tuon esille innostustani esim. manifestointiin, energioihin, henkioppaisiin, maailmankaikkeuden antamaan ohjeistukseen, jne. Taustalla on jonkinlainen pelko siitä, että minut leimataan, kuten olen itsekin sortunut monesti tekemään ihmisten suhteen. Leimaaminen, lokeroiminen, asioiden olettaminen. Teemu Syrjälä kirjoitti tästä hyvin IG-tilillään tänään 23.7.2022: ”Ajatuskela menee jokseenkin näin – minun nähdään olevan jotain mieltä tai tekevän jotain. Siitä otetaan johtopäätöksiä, että koska olen esim. luonnollisen hyvinvoinnin puolella, niin sen täytyy tarkoittaa x+y+z asioita. Eli asioihin lisätään tosi paljon omalla värityskynällä ja odotuksilla, minkä pintana saan toimia.”
Mulle oli iso asia julkaista ekaa kertaa elämässäni mun palvelut ja hinnat uuteen työhöni liittyen. Sen jälkeen iso asia oli mainostaa somessa. Sen jälkeen iso asia oli huomata, että ihmiset ottivat minuun yhteyttä. Muistan, miten suuri juttu oli osallistua ensimmäiselle lyhytterapian opiskelupäivälle ja miten se suorastaan ravisteli käsitystä itsestäni, rutisteli vanhaa identiteettiäni kuin käsi rutistaa aa-nelosen palloksi. Se sysäsi irtipäästämisen prosessiin varhaiskasvattajan identiteetistä. Ajattelin, että luon itselleni nyt sitten uuden identiteetin, terapeutin ja mielenvalmentajan identiteetin. Mutta kuten ennenkin olen huomannut, mitä enemmän tällä polulla kulkee, sitä enemmän oppii, että on paljon enemmän opittavaa.
Millainen on hyvä terapeutti, hyvä valmentaja? Tämä teema on noussut viime päivinä erityisesti esiin erilaisissa keskusteluissa ystävieni kanssa. Erään ystävän kanssa juteltiin siitä, että me mielenvalmentajat itsekin opetellaan näitä asioita. Että me jotka somessa näitä tekstejä ja videoita tehdään, käydään itsekin sitä prosessia. Joku viisas valmentaja sanoi, että sinä haluat opettaa muille sitä, mitä olet itse oppimassa tai mitä olet juuri hiljattain oppinut. Näin suhtaudun tähän asiaan itsekin. Se mitä postaan somessa, on sitä mitä itse olen harjoitellut ja ja harjoittelen yhä. Ihminen ei tule koskaan valmiiksi, eivät edes terapeutit, valmentajat, oppaat. Ihminen on nyt jo täydellinen, koska on ihminen.
Ratkaisukeskeisen lyhytterapian opiskelujen aloittamisen jälkeen opin, että meitä terapeutteja tulee olemaan tosi erilaisia. Mikä rikkaus se onkaan! Onhan asiakkaitakin ihan erilaisia. Kaikki ei sovi kaikille. Huomasin kuitenkin, että koin jonkinlaista painetta olla tietynlainen. Opiskelutovereiden kanssa olemme lukeneet samoja kirjoja, tehneet samoja oppimistehtäviä, keskustelleet mielenterveyden asioista. Ja kaikessa näkyy se, kuinka omanlaisia me jokainen olemme. Minä olin mielessäni luonut kuvan siitä, millainen on hyvä terapeutti. Se oli minun käsitykseni, minun kuvani, sellainen joka sopi minun kokemuksiini, ajatuksiini, uskomuksiini ja karttaani maailmasta. Minulla itselläni on ollut hyvä terapeutti. Minulla on ollut monenlaisia hyviä valmentajia ja opettajia. Jokaisella heistä on omanlainen tyylinsä, nyt kun sitä vähän miettii. Olen itse asiassa tavannut myös valmentajia, jotka eivät ole sopineet minulle. Olen vain todennut, että ”okei, ei ole minulle tämä, heippa ja kiitos”.
Terapeuttina, valmentajana ja ihmisenä et voi olla mitään muuta kuin sitä kuka olet oikeasti. Tai voit yrittää, mutta uskon, että siitä ei seuraa mitään kovin suoraa polkua onnellisuuteesi. Eikä sinänsä, polku olisi ehkä tylsäkin, jos se olisi ihan suora. Mutta lopulta on paljon helpompaa ja kevyempää olla oma itsensä. Se on kuitenkin vähän jännittävää, ennen kuin oppii luottamaan siihen, että sillä ei ole mitään väliä, mitä sinusta ajatellaan. Et koskaan voi miellyttää kaikkia. Et koskaan voi miellyttää kaikkia. Eikä sinun tarvitse. Se on järjellisestikin ajateltuna aika hassu odotus ihmiselle, vaikka itsekin olen vuosikausia yrittänyt miellyttää. Miellyttämisen taustalla voi olla esimerkiksi tiedostamaton pelko siitä, että muut eivät hyväksy tai rakasta sinua. Mutta kun ymmärrät, että et tarvitse muiden hyväksyntää ja rakkautta mihinkään vaan löydät ne sisältäsi, miellyttämisen tarvekin poistuu luonnollisesti.
Miten hyväksynnän ja rakkauden voi löytää sisältään? Sehän kuulostaakin niin abstraktilta. Hyviä työkaluja tässä ovat esimerkiksi NLP ja hypnoosi, joilla pystytään vaikuttamaan tehokkaasti mielen syvärakenteisiin, sinne tiedostamattomaan. Sopivasti rentoutuneessa tilassa ovi mieleen on auki, ja silloin sinne laitetaan esim. rakkaudellisia suggestioita, jotka muistuttavat sinua siitä, mikä on jo sisälläsi: rakkaudesta, luottamuksesta ja sinun omasta voimasta. Meidät on opetettu ajattelemaan ja pohtimaan asioita paljon ja mieli (ajatukset, uskomukset) usein blokkaa meiltä pääsyn syvempiin kerroksiimme, tiedostamattomaan mieleen, siihen kuka oikeasti olemme. Siksi rentoutuminen, hypnoosi ja nopeat NLP-harjoitukset toimivat niin hyvin. Niillä päästään mielessä olevien esteiden ohi, sivuovesta.
Minä edelleen luon itsestäni kuvaa ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina ja mielenvalmentajana. Yhdenlaista kuvaa minä en kuitenkaan enää halua luoda. Minä en halua luoda identiteettiäni ammatin pohjalta. Enkä sen pohjalta, millaisia minun oppaani, valmentajani, opettajani ja terapeuttini ovat olleet. Minä en ole yhtä kuin ammattini.
Minä voin katsoa ja poimia toisilta opettajilta asioita, joista pidän. Mutta minä olen minä, ihminen joka haluaa itselleen ja muille hyvää, joka innostuu monenlaisesta, on kiinnostunut näkymättömästä ja taianomaisesta, haluaa olla hyvä terapeutti ja valmentaja juuri niille asiakkaille, joille on se oikea ihminen. Haluaa kohdata, nähdä, kuulla, tuntea, hyväksyä toisen ihmisen sellaisena kuin hän on, opettaa, inspiroida, motivoida, kannustaa, rohkaista, ymmärtää ja nostaa. Se, joka on itsekin matkalla. Se, joka itsekin hapuilee. Ja samaan aikaan se, joka osaa ja pystyy antamaan paljon. Se joka opettaa käyttämään mielen työkaluja, luomaan toivoa, muistuttamaan rakkaudesta ja löytämään sun omaa sisäistä voimaa.
En voi olla mitään muuta kuin minä. Ja minuuteni on se työvälineeni, jota käytän kaikessa työskentelyssäni mielenvalmentajana, tulevana lyhytterapeuttina, varhaiskasvatuksen opettajana ja kaikissa niissä mielenkiintoisissa ja inspiroivissa työtehtävissä, joita minulle tarjoutuu ja joita en vielä tiedä. Minä en voi mennä mihinkään muottiin, koska mikään muotti ei ole yksittäisen ihmisen kokoinen ja muotoinen. Jos minä en ole sopiva terapeutti tai valmentaja juuri sinulle, hyväksyn sen. Hyväksy sinäkin itsesi sellaisena kuin olet.
Tässä omassa kasvuprosessissani olen huomannut, että mitä enemmän palaudun omaksi itsekseni ja löydän rakkautta, kiitollisuutta, luottamusta, turvaa ja rauhaa itsestäni, sitä vähemmän jaksan olla sellaisissa ympäristöissä, jotka eivät linjaudu noiden tunteiden kanssa. Tämän huomaaminen on ollut jollain tavalla aika rajuakin, kun yhtäkkiä tiedostaa selkeästi, että ei esimerkiksi jaksa yhtä paljon jonkun tietyn ihmisen seuraa. Kun alkaa kirkkaasti huomaamaan ne tilanteet, jotka imevät omaa kuplivaa energiaa. Sietokyky paskalle on alentunut. Hihi. Ja se on minusta vain hyvä asia. Niin sen kuuluu ollakin. Jokaisella on oikeus valita oma ympäristönsä. Tätä se on käytännössä.
Olenko siis uskottava ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, koska uskon kehon energioihin, manifestoimiseen, synkronisiteetteihin, maailmankaikkeuden ohjaukseen? Kun puhun puille ja kasveille, tervehdin kotiani sinne saapuessani? Minut on opetettu uskomaan tieteeseen, mutta minä ajattelen, että tiede ja usko tarkastelevat samoja asioita eikä niitä tarvitse laittaa vastakkain. Ne kummatkin pyrkivät samaan lopputulokseen. Tosin molempia voidaan käyttää myös väärin, rahastukseen. Uskon, että olen uskottava lyhytterapeutti niille ihmisille, joiden on tarkoitus minun vaikutuspiirissäni olla. Minä en halua uskottavuuden saamiseksi valehdella siitä, kuka olen. Rehellisyys ja aitous ovat minulle tärkeitä arvoja. Voit sanoa, että sinulle on tärkeää se ja tämä ja tuo, mutta jos ne eivät näy sun arjessa, oletko silloin rehellinen itsellesi?
Tämä teksti syntyi kesken kylppärin siivouksen. Kun inspiraatio iskee, joudun aina valitsemaan, juoksenko heti koneelle vai jatkanko sitä mitä olin tekemässä ja jätän ehkä kirjoittamatta aiheesta kokonaan. Koska jos en tartu inspiraatioon ja aiheeseen heti sen tultua, myöhemmin samasta aiheesta ei tule kovin helposti tekstiä. En siis kirjoita kovin suunnitelmallisesti vaan intuitiivisesti niistä asioista, jotka milloinkin nousevat tietoisuuteen. Siksikin välillä tulee täällä blogissa taukoja ja välillä postauksia tulee useammin.
Nyt lukaisen mitä tuli kirjoitettua ja sitten jatkan ihanaa siivoamista. Ajattelin tänään vielä puhdistaa kodin salvialla. ❤ Jos ehdin ennen kuin mennään sirkukseen lasten kanssa.
Sydämellä, Pauliina
Sydämellä, Pauliina 