Kuoleman vastakohta ei ole elämä. Kuoleman vastakohta on syntymä. Arrival. Departure. Mitä on siis elämä siinä välissä? Mikä tarkoitus elämällä on? Mikä on juuri sinun matkasi tarkoitus?
Me halutaan usein unohtaa koko kuolema. Niin kuin se olisi jotain, mikä ei kuulu tähän elämään ja vain saapuu paikalle toisinaan, viikate kädessä, synkkänä ja pelottavana ja mustana. Mutta se jos jokin kuuluu elämään, ja se on yhteistä meille kaikille ihmisille. Me kaikki kuolemme.
Totuus ei ole aina helppo kestää. Mutta kun hyväksymme oman kuolemamme, olemme vapaita elämään, täysin. Täysin omana itsenämme. Täysin kokemaan ja tuntemaan kaiken, koska vain arvostamme elämää niin paljon. Emmekä mieti enää, mitä muut meistä ajattelevat, koska meillä ei yksinkertaisesti ole sellaiselle aikaa tai tarvetta. Emmekä mieti, onnistummeko ja suoriudummeko hyvin, koska tärkeämpää meille on, että elämme omannäköisesti ja aidosti onnellisina. Että puhumme omaa totuuttamme, olemme rehellisiä itsellemme.
Tiedän kuolevani joskus, ja sitä ennen haluan tuntea eläväni. Ja kun kuolen, muistotilaisuudessani ei pidä surra. Olen tosissani. Haluan, että siellä juhlitaan ja nauretaan. Nostetaan hymyilevät maljat minun elämälle. Sille, mitä olin ja mitä annoin maailmaan. Koska se on minun elämäni tarkoitus: olla minä ja antaa maailmaan.
Laura Närhi laulaa osuvasti:
”Tulee päivä, jolloin kuolen, mut kaikki muut päivät mä elän, niin että tuntuu. Mä elän, se mulle kuuluu. Joo mä elän, niin että sattuu. Mä elän, mun pelko poistuu kun mä vaan elän.”
Mitä asioita sinulla on elämässäsi, jotka rajoittavat sinun täysipainoista elämistä? Onko sulla jokin haaste, pelko tai huoli, joka estää sua tekemästä niitä asioita, joita oikeasti haluaisit? Joudutko sinnittelemään ja puskemaan itseäsi, jotta pystyisit elää tavallista, upeaa elämää? Elämän on tarkoitus olla helppoa, joten kannustan hakemaan apua ja tukea, jos koet elämisen haasteellisena. ❤
Sydämellä, Pauliina 