Voi rakas blogini, en ole sinua unohtanut, vaan tehnyt niin paljon muuta lukemista, kirjoittamista, ajattelemista, tuntemista, irtipäästämistä ja lepäämistä, että ajatus ei vaan ole riittänyt tänne. Instagramissa olen ollut aktiivisempi.
Haluan kuitenkin nyt avata tämän luovuuden valtatien, poistaa aidat ja esteet, ja aloittaa jostain. Vaikka vain ihan lyhyestä tekstistä nautintoon liittyen.
Osaatko sinä sallia itsellesi hyvää? Ehkä ensimmäinen vastauksesi on, että ”no kyllä”, tai että ”en tiedä” tai että ”mitä se tarkoittaa?” Haluan siis vielä varmistaa. Jos käyt ruokakaupassa ja hinnat ovat nyt nousseet, ostatko silti itsellesi jotain erityistä hyvää kaupasta vai jätätkö ostamatta, koska pelko ja säästäminen? Tai kun ystävälläsi on ylimääräinen 100 euron konserttilippu ja hän tarjoaa sitä sinulle ilmaiseksi, osaatko ottaa sen vastaan? Tai kun joku antaa hyvää palautetta työstäsi, taiteestasi, asenteestasi, uskotko sen aivan 100%:n varmasti? Tai kun toinen ihminen täydellä rakkaudella ilman toivetta vastapalveluksesta haluaa auttaa sinua, annatko hänen?
Tulin äsken liikkumasta ja löysin jääkaapista pari suomalaista päärynää, jotka olin viime viikolla ostanut. Kannattaa muuten osa päärynöistä säilyttää huoneenlämmössä ja osa jääkaapissa, koska kun oot syönyt ne huoneenlämpöiset niin ne jääkaapissa olleet on edelleen kuin kaupasta ostettuja. Eivät siis pehmene liian nopeasti. Mietin siis vaan sitä, kuinka kiitollinen olin tuosta päärynästä, joka oli ihan törkeän hyvänmakuinen. Onneksi ostin!
Silloin kun hankkii jotain itselleen, miksi tyytyä keskinkertaiseen ja ok-laatuiseen, jos oikeasti haluaisi sitä parempaa sorttia? Esimerkiksi miksi ostaa ulkomaista, jos sielu haluaa suosia kotimaista? Hyvä on, joskus, harvemmin tai useammin meillä on tilanne, että on hyvä ostaa sitä halvempaa. Esimerkiksi siksi, että saa ostettua jotain muutakin tai maksettua muut elämisen laskut. Mutta jos aina, joka ikinen kerta, hankit sellaista semihyvää, niin eikö se kerro sinun alitajunnallesi viestiä siitä, kuinka paljon arvostat itseäsi? Että arvostat sillei ok-verran? Tarkoitukseni ei ollut nyt ollenkaan puhua rahasta, mutta kyllähän se rahankäytössä meillä näkyy, että millaisia asioita sallimme itsellemme.
Hankin itselleni uudet ruokalautaset tässä viime viikolla. Olin haaveillut niistä hieman liian kauan, minkä tajusin vasta hankittuani ne. Harkitseminen on hyvä ja säästäminen säästää myös luonnonvaroja, mutta jos sulla on joku sellainen asia, jota oot vaikkapa vuoden haaveillut, niin mieti hetki, kuinka paljon sulta on mennyt vuodessa energiaa ja aikaa tuon asian haaveiluun ja miettimiseen. Eikö olisi jo aika toteuttaa se tai vähintään ottaa ensimmäinen askel kohti sen toteuttamista?
Liittyy tämä nimenomaan nautintoonkin, josta halusin kirjoittaa. On ymmärrettävää, että sodan jälkeisessä maassa nautinto ei ole ollut ensimmäinen asia, jota on mietitty. Niinpä meidänkään sukupolvi ei välttämättä ole oppinut siihen. Nautinto on esimerkiksi sitä, että sallii itselleen hyvää eri elämän alueilla. Sallii itsensä syödä ruokaa, josta sielu nauraa. Sallii viettää aikansa sellaisten tekemisten parissa, jotka elvyttävät, nostavat ja avaavat luovuudelle, saavat innostumaan. Sallii itselleen rajat, sen että voi tarvittaessa sanoa: ”ei kiitos, nyt riittää.” Sallii keholleen rytmikkään ja alkukantaisen liikkeen, jota se kaipaa: tanssin, nyrkkeilyn, juoksun, uinnin, kiipeilyn, hyppimisen, mikä vaan kutsuu juuri sinua. Sallii keholleen levon: makaamisen, istumisen, nukkumisen, olemisen. Sallii keholleen s3ksuaaliset tarpeet, kosketuksen.
Että ei aina puske itseään eteenpäin vaan antautuu ihmisenä olemiselle, sen monimuotoiselle kokonaisuudelle, sille kaikelle mitä on olla ihminen. Aistii vähintään viidellä aistillaan, on hetkessä, fiilistelee, tekee itselleen hyviä asioita, hellii ja huoltaa kehoaan kaikessa rauhassa, on onnellinen siitä mitä on saanut aikaan. Antaa kiitoksen itselleen jo ennen kuin on valmista. Nauttii matkasta, nauttii jokaisesta päivästä kun saa herätä ja siitä, että saa olla itsensä.
Ehkä tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tämä teksti ajoi nyt asiansa sillä, että kirjoitin sen ja ehkä sinä luit tänne asti. Tarkoitukseni oli vain tuoda tämä esiin. Elämä on minusta ehdottomasti myös nauttimista varten. Sen lisäksi että me kehitymme, opimme ja teemme, mikä on myös yhtä tärkeää, aivan varmasti meidän tehtävämme on myös nauttia. Miksi muuten maistaisimme erilaisia hyviä makuja tai saisimme fiiliksiä hyvästä musiikista, kukin keskenään erilaisia? Siksi ostan jatkossakin suomalaisia päärynöitä, vaikka ne olisi vähän kalliimpia. Ei niitäkään tarvitse ostaa kilokaupalla, pienikin määrä riittää, itselleni. Tai lempilautaseni. Tai konserttilipun. Se viestittää minulle ja tiedostamattomalle mielelleni, että pidän itseäni parhaimman arvoisena. Yhtä arvokkaana pidän sinua. Millä tavoin sinä voisit lisätä nautintoa ja iloa omaan elämääsi?
Sydämellä, Pauliina 