Lupa olla kesken

Oletko sinä kuten minä olen ollut, että haluaisit asioiden olevan valmiita tässä ja nyt, mielellään heti? Että kun keksit jonkun ihanan ja innostavan tavoitteen ja unelman, haluaisit päästä siihen mieluiten tänään tai viimeistään viikon päästä?

Välillä tuntuu, että tämä asioiden keskeneräisyys on ihan sietämätön kestää. Kestää se, että ei olekaan jaksamista toteuttaa kaikkea ihanaa ja innostavaa tässä ja heti. Sietää, että täytyy ottaa aikaa, edetä askeleittain, keskittyä ehkä vain yhteen innostavaan asiaan kerralla. Hyväksyä ja olla läsnä tässä, missä on juuri nyt. Yrittämättä juosta minnekään tulevaan. Luottaa, että kaikkea ei tarvitse tietää eikä hallita. Sietämättömyys kestää sydämessään se, että toistaa edelleen joitain niistä samoista kaavoista, joista on pyristellyt eroon. Kipu kun tietää reagoineensa autopilotilla, vanhojen tottumusten mukaisesti, vaikka tietää että haluaisi toimia toisin.

Mulla on koko syksyn ollut vähän vaikea hahmottaa, mitä mun pitäisi nyt tehdä. Pitäiskö opiskella nyt mahdollisimman nopeasti vai täyttää kalenteri asiakastapaamisilla? Kumpikin on houkutellut, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi vain nämä kaksi vaihtoehtoa. On ollut jokin sellainen näkymätön paine alkaa tehdä asiakastyötä enemmän, vaikka opintoja on jäänyt ärsyttävästi rästiin. Ja on tuntunut, että energia on valunut liian moneen paikkaan. Niin moneen, että on ollut vaikea aloittaa rästitehtävien tekemistä. Ystäväni kysyi osuvasti, että ”tuntuuko siltä, että yrität nyt todistella itsellesi, että saat asiakkaita sitten myöhemmin?” Ja ehkä se on jotain sellaista. Jotain ovelaa tiedostamatonta pelkoa, joka on naamioitunut kiireeksi ja multitaskaamiseksi. Pelkoa siitä pääsenkö sinne minne haluan. Olen siis luottanut liian vähän.

Uskon sellaiseen ajatukseen, että ”kun haluat jotain tulevaisuudessa, ala elää sen mukaisesti jo tänään”. Eli jos haluat olla yrittäjä, ala ajatella, tuntea ja toimia kuin yrittäjä jo tänään. Tai jos haluat olla liikunnallinen ihminen, ala elää kuin liikunnalliset ihmiset elävät. Jne. Ja minä olen todellakin elänyt yrittäjämäistä arkea tämän syksyn. Tosiasia kuitenkin on, että opiskeluun on riitettävä energiaa. On saatava oppimistehtävät tehtyä. Ai miksi? No siksi että haluan, haha. Ei ole mitään muuta syytä tai pakkoa. Siksi tuntui ihanalta antaa itselleen lupa olla opiskelija, keskeneräinen, matkalla.

Vaikka haluan yrittäjäksi ja elän sitä kohti, minun ei tarvitse hypätä siihen heti tässä ja nyt. Saan ottaa aikaa. Ei ole mihinkään kiire. Joskus voi olla tärkeä myös tehdä joitain muita asioita ensin alta pois. Ja kun tavoitetta ja unelmaa ei pakota saapuvaksi tietyssä aikataulussa, se tulee kevyemmin, luonnollisemmin, aidommin, luovemmin. Näin haluan uskoa. Tarvitsitko sinäkin kenties tätä muistutusta tai mitä muita ajatuksia tämä sinussa herättää?

Me ihmiset olemme aina keskeneräisiä ja samaan aikaan aina täydellisiä.

Me ihmiset olemme aina matkalla ja samaan aikaan aina perillä.

Mitä herkullisia elämän paradokseja.