Liian kauan on edellisestä tekstistä, mutta tiedostan sen johtuvan siitä, että on ollut sata rautaa tulessa yhtä aikaa. Hmm, mielenkiintoinen sanonta, sata rautaa tulessa. Niin kuumat paikat ei kyllä ole itselläni ollut, eikä oikeastaan mitään sammutettavaa, mutta pikemminkin kesäniityn kukista on poimittu yksi kerrallaan suurta kimppua, joka näyttäisi minulta, tasapainoiselta, innostavalta ja värikkäältä. Ja joka voitaisi sitten laittaa esille toistenkin iloksi.
Kerronpa nyt vähän mitä tänne kuuluu, sillä paljon on tapahtunut. Jos seuraat minua Instagramissa tai Facebookissa, tiedätkin jo varmaan osan siitä.
Osallistuin viikko sitten hyvinvointimessuille Jyväskylän Paviljongissa ja ystävän kanssa suorastaan naurattikin tässä yksi päivä juuri se, että enpä olisi uskonut tai osannut edes kuvitella vuosi sitten, että esiinnyn Paviljongissa messulavalla hypnotisoiden kokonaista ihmisryhmää, vieläpä kahtena päivänä. Puhuin lavalla aiheesta Hyvinvointia itsehypnoosilla – Mielen työkaluja, ja se voisi muuten olla tännekin hyvä aihe kirjoittaa joku päivä kun inspiraatio iskee joko vasaralla tai vinkkaamalla silmää. (Rakastan edelleen leikkiä kielellä. Siksi saattaa joskus kuulostaa siltä, että kirjoitan ihan höpöjä.) Pidin lavalla myös lyhyen itsehypnoosihetken, rentoutusharjoituksen, jossa opetin itsehypnoosin alkeita käytännön kautta. En siis suoranaisesti pyrkinyt hypnotisoimaan ketään muuta kuin itseni, ja samalla opettamaan sitä taitoa myös muille.
Messuilla tapahtui kyllä niin paljon, että siitä voisi jutella vaikka päivän tai kahdeksan päivää. Aivan mahtavan kivaa oli pitää omaa messuosastoa. Niin kivaa, että en olisi malttanut mennä syömäänkään välissä. Oli huikean ihanaa jutella kaikkien ihmisten kanssa, kuulla heidän tarinoitaan ja kokemuksiaan elämästä ja mielen hyvinvoinnista, harjoitella NLP:n havainnointitaitoja esim. ihmisten elekielen tulkitsemista, puhua siitä mitä rakastan, tarjota hyvää ilman tuputtamista ja olla oma itsensä. Lauantaina mua jännitti vielä enemmän, kun en jotenkin tiennyt, miten olisin ollut. Ystävä kävi auttamassa ja päästämässä mua lounaalle. Sunnuntaina oli rauhallisempi olo. Myös messuvieraat tuntuivat kulkevan rauhallisemmin, ja joku järjestäjistä sanoikin, että yleensä sunnuntait ovat hieman verkkaisempia ja ihmiset pysähtyvät juttelemaan. En tiedä mikä oli syynä eikä väliä, mutta erityisesti sunnuntaina puhkesin itsekin kukkaan ollen täysin oma itseni. Koin, että se näkyi myös muissa ihmisissä. Tapahtui kaikkea rakkaudellisen ihanaa, mutta se on jo toinen tarina.
Se mitä halusin ihmisille välittää, oli aitoa läsnäoloa. Näin itsekehun luvatussa maassa voin kuitenkin kirkkain silmin väittää, että läsnäolo ja kohtaaminen ovat omia vahvuuksiani. Mitä sitä omaa liekkiään himmentämään. Ydinviestini messuvieraille oli, että he ovat arvokkaita, rakastettuja ja ennen kaikkea pystyviä. Pystyvyysusko on käsite, joka toistuu sekä ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin että hypnoosivalmennuksen ympyröissä. Kaikki muutos lähtee siitä, että uskot pystyväsi muutokseen. Ja sinähän pystyt, vaikka et muistaisi sitä juuri nyt. Pystyvyysuskon kasvattaminen sinussa on työni toinen ydin, itsehyväksynnän ja rakkauden muistamisen lisäksi.
Messuille meneminen ei ollut ihan läpihuutojuttu. Hassu sana tuokin: läpihuuto. Sitä edelsi oikeastaan koko kevään eritasoinen prosessointi. Ilmoittauduin messuille intuition ohjaamana jo hyvissä ajoin ja heti kun idea tuli. Ajatuksenani oli, että minä vaikka vain juttelen siellä ihmisille, että ei tarvitse mitään muuta. Koin myös alusta asti, että messuosallistuminen oli tärkeä osa omaksi itseksi kasvamista, näkyväksi tulemista tämän uuden työjuttuni kanssa ja oman pystyvyysuskoni kastelemista ja ravitsemista. Ja tiedätkö, niin se on, että kun asetat jonkun intention, suunnan, jollekin asialle, niin hyvin usein se menee juuri niin. Hyvin usein pääset sinne tavoitteeseen, mutta se matka sinne voi olla aivan erilainen kuin olit kuvitellut.
Kävin selkeää työstämisen prosessia useamman viikon ennen messuja. Jännitti, ahdisti, pelotti. Esimerkiksi pääsiäisenä viikko ennen messuja heräsin mökillä yhtenä aamuna jäätävään ahdistukseen. Epäonnistumisen pelkoa, epävarmuutta osaamisesta, huijarisyndroomaa. Oli todella vaikea saada kiinni siitä, mitä puhuisin messulavalla, kun lava-aikaa oli luvattu vain 15 min/setti. Tärkeän asian tiivistäminen tuntui työläältä, ja sitäkin tärkeämmältä. Kun tiivistät vaikka itsesi yhteen lauseeseen, joudut oikeasti miettimään, miten sen teet ja erityisesti, mikä on ytimesi. Miten kuvailisit itsesi kattavasti yhdellä lauseella? Sana hissipuhe on osuva. Yrittäjiä opetetaan harjoittelemaan hissipuhe, jonka idea on nimenomaan se, että kuinka saat välitettyä oman juttusi hissimatkan pituisessa ajassa. Se ei usein kestä minuuttiakaan. Kyse ei ole minulle siitä, että kuinka saisin myytyä omia palveluita lyhyessä ajassa (joillekin se on näinkin) vaan siitä, että ihminen pysähtyy oikeasti miettimään, mikä hänen toimintansa ja olemisensa ydin on, joko ihmisyydessä tai spesifimmin yrittäjyydessä. Kun tietää toimintansa ytimen ja tarkoituksen, on huomattavasti helpompi elää sitä koko sielullaan, ammentaa siitä.
Jotenkin, hauskalla ja älykkäällä tavalla, kaikki valmistui ajoissa messuja varten. Sain suunniteltua ja tilattua flyerit, roll-up-julisteen ja suunnittelemani postikortit ajoissa. Tilattua messuosastolle sähköt, lainahuonekalut ym. Sain rauhan ja varmuuden siitä, mitä puhun lavalla ja miten sisustan osaston. Intentioni oli onnistua, mutta onnistumista edelsi järkyttävä sekasorto. Siinä kohtaa ehkä mitataankin se mielen taitojen syvyys. En väitä osaavani kaikkea, mutta olen tyytyväinen. Pari päivää ennen messuja kävin vielä energiahoitajallani saamassa hoidon sekavaan tilanteeseen. Se selkeytti myös paljon, jäsensi ajatuksia ja kirkasti sitä, minkä jo tiesin: on vain oltava täysin oma itsensä, kaikkine hörhöyksineen ja epäonnistumisen riskeineen. Ja sitten oivalsin sen taas uudestaan: ”Kun olet täysin oma itsesi ja hyväksyt itsesi kokonaan, sinun ei tarvitse pelätä mitään.” Ja miksi tällaista rauhallista ja tyyntä pelottomuutta kutsutaan? Minusta sen nimi on Vapaus.
Kun olet täysin oma itsesi ja hyväksyt itsesi kokonaan, sinun ei tarvitse pelätä enää mitään.
Sydämellä Pauliina
Mutta ei se omana itsenään oleminen ole mitään lasten leikkiä, tai on, mutta ei sinne ole niin helppo aidosti päästä. Minäkin olen jo pitkään kuvitellut, että tottakai olen täysin oma itseni, mutta kas vain, huomasin silti jännittäväni, että mitä jos mokaan vaikka lavalla jotenkin. Kun hyväksyt ihmisyytesi, inhimillisyytesi ja arvosi sataprosenttisen täysin, mokilla ei ole mitään väliä. Toisten mielipiteillä ei ole mitään väliä. Toisten tekemisillä ei ole mitään väliä. Et edes jaksa enää katsoa, mitä tai miten muut tekevät. Sinä vain olet. Ja jokaisessa solussasi lepää ikiaikainen rauha. Seisot selkä suorassa jalat maassa tyynesti, vaikka ympärilläsi tapahtuisi mitä. Olet yhteydessä sieluusi ja sen viisauteen.
Ajattelin aluksi, että voisin kertoa täällä nyt myös esimerkiksi kokoaikaiseksi yrittäjäksi ryhtymisestä ja siitä, mitä se on herättänyt. Starttirahahakemuksen laatiminen oli myös ihan oma juttunsa. Olen myös niin kiitollinen ihmisistä, jotka ovat auttaneet mua matkan varrella. Kun päätös starttirahasta tuli juuri ajoissa ennen huhtikuun alkua, itkin ilosta. Mietin myöhemmin, että miksi. Syy oli kuitenkin ilmeinen: saan keskittyä vain yritykseni kasvattamiseen vapaasti ilman että joutuisin laittamaan energiaani muihin töihin. Se on mahtavaa, vaikka starttiraha onkin verrattain pieni.
Meillä on olemassa se tietty määrä energiaa meissä, ja jos haluat jotain uutta elämääsi, mieti mihin haluat energiasi käyttää: laitatko sen moneen eri paikkaan vai yhteen isompaan, vaikka siihen uuteen. Koska uusi, oli kyse sitten ajatus-, tunne- tai toimintatapojen muutoksesta tai niistä kaikista yhtäaikaa, vaatii aina enemmän energiaa alkuun. Ja jos sinun täytyy laittaa energiaasi moneen juttuun, mieti rehellisesti, kuinka paljon pystyt laittamaan mihinkin. Energiaa, aikaa ja tilaa pitäisi jäädä myös levolle, hauskalle, ilolle, huumorille, unelle, keveydelle, yksin olemiselle, ystäville, jne. Jos laitat itsestäsi esimerkiksi työhön 80%, muulle jää 20%. Riittääkö se sinulle?
Vapaus voi tarkoittaa meille monenlaisia asioita. Kiinnostaisi kuulla, mitä vapaus juuri sinulle merkitsee. Minulle se ei enää merkitse sitä, että ei tarvitsisi tehdä mitään. Pelkkä oleminenkin voi käydä pidemmän päälle tylsäksi. Vapaus on minulle muun muassa sitä, että saan tehdä sitä mitä sieluni rakastaa, ja että minulla on ihmisenä vapaus valita, miten elän.
Sydämellä, Pauliina 