Ole varovainen niiden ihmisten seurassa, jotka väittävät tietävänsä totuuden.
On upeaa, että ihmiset puhuvat omaa totuutta, ja tähän todellakin kannustan sinuakin! Mutta jokaisen yksilön omalla vastuulla on myös valita, mitä ja ketä uskoo. Viisas ymmärtää, että oma totuus on itselle totta tässä ja nyt eikä se ole koko totuus aina ja kaikille, tai kaikesta.
Uskooko muiden ihmisten sanoja vai omaa sisintä ääntään, omaa intuitiotaan, omaa sielun viisautta. Lopulta ihminen on aina vastuussa vain oman sielunsa matkasta.
Ei ole aina helppoa tietää, mikä ääni on sielun ja mikä egon, mikä rakkauden ja mikä pelon, mikä tekee hyvää ja mikä nousee omista haavoista. Sitä voi harjoitella mm. hiljentymällä itsensä äärelle.
Ihminen on luojaolento, ja samalla ihminen maan päällä. Hänellä on kirjaimellisesti pää eli ihmisen mieli sekä ihmisen haavoittuvuudet. Luomisvoiman lisäksi.
Kartta ei ole maasto. Käsityksemme maailmasta, elämästä, universumista sivät ole koskaan totuus. Totuus on niin suurta, että ihminen tuskin pystyy sitä kaikkeutta kokemaan ihmisenä ollessaan ilman että aivot poksahtavat, saati ihmisen keksimillä sanoilla selittämään kaikkeutta.
Ihminen on usein 3d. Sielu on muuta. Opettele kuuntelemaan sisäistä viisauttasi.
Mutta älä usko minuakaan, en minä tiedä. Minä vain tuon sen mikä minusa tulee ulos, se on ihmisyyteni, sieluni ja kaiken muun sekalainen yhdistelmä. Sinulla on vastuu siitä, mitä itsellesi otat.
Sinulla on täysi vastuu omasta elämästäsi.
Sydämellä Pauliina
Sydämellä, Pauliina 
Onko vastuuseen pakko uskoa?
TykkääTykkää
Hei, olisipa mielenkiintoista kuulla, mitä tällä tarkoitat ja mitä ajatuksia tämä sussa herättää. Lauseet kun voi ymmärtää niin monilla tavoilla ja tasoilla, enkä ole varma, ymmärsinkö kysymyksesi oikein. Minusta mihinkään ei ole pakko tietenkään uskoa ja se pointtini olikin, että jokaisella meillä on oma käsitys totuudesta. Ja sekin on käsitys itsessään.
Ajattelen myös niin, että kaikki tässä elämässä ei todellakaan ole ihmisen omissa käsissä eivätkä ihmiset ole samalla viivalla keskenään. Toisilla on enemmän haasteita kuin toisilla, toisilla on hankalammat lähtöasetetelmat tähän elämään, ja myös sieluilla on erilaiset tehtävät täällä. Ihmistä ei voi arvioida hänen elämänsä suhteen, että miten hän on pärjännyt. Jos jollain on hankalaa, se ei siis kerro siitä, etteikö hän ottaisi vastuuta elämästään.
Ajattelen, että kaikilla ihmisillä on vapaus ja mahdollisuus esim. alkaa ajatella uusilla tavoilla tässä ja nyt, ja ruokkia myönteistä maailmankuvaa itsessään. Ihmisen omalla vastuulla on esim. hakeutua seuraan, joka nostaa, tai tekemiseen, joka innostaa. Jos ei niin tee, ei voi syyttää ketään muuta siitä, jos elämä tuntuu kurjalta. Moni syyttää vanhempiaan ja sysää vastuun tavallaan heille, mutta hekin ovat toimineet vain parhaalla osaamallaan tavalla.
Onko vastuuseen pakko uskoa ollenkaan? Mihinkään ei ole pakko uskoa, ja itse olen sitä mieltä, että voi olla hyvä kyseenalaistaa kaikki se mitä olemme ”oppineet”. Kysymys myös herää, että jos ei ole vastuuta itsestään, niin mitä on. Millainen siis on silloin maailmankuva. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää. 🙂
TykkääTykkää