Sinä kiltti, empaattinen, toisten tarpeille herkkä ihminen. Milloin olet viimeksi saanut itse tarpeeksi huomiota, hoivaa, tukea, apua, välittämistä tai mukavia tekoja? Milloin olet herkästi kuunnellut omia tarpeitasi ja toiveitasi toisten tarpeiden sijaan? Entä oletko uskaltanut ja osannut sanoittaa niitä ääneen ihmisille, joiden kanssa elät?
Jokainen ansaitsee tulla huomatuksi, kannatelluksi. Jokainen ansaitsee tulla silitetyksi, kun on vaikeaa, halatuksi kun ahdistaa ja kädestä pidetyksi kun pelottaa.
Jokaiselle kuuluisi kokemus, että ei tarvitse yksin kaikkea kantaa.
Niin moni meistä on vahva. Vahvaksi jo syntyessään pakotettu. Hyvää tarkoittaen siihen kasvatettu, opetettu. Vahvat pärjää, uskoteltu. Vaan unohdettu tietämättömyyden sumussa sanoittaa ja esimerkillä näyttää, että terve vahvuus syntyy yhteydessä toisiin.
Vahvuus syntyy lempeydestä, lämmöstä ja läsnäolosta, siitä että on saanut tukea silloin kun on sitä tarvinnut. Tukea tunteilleen, tukea sille kuka ihmisenä on. On aidosti hyväksytty, nähty, kuultu, oltu vierellä.
Huomaa ne, jotka sinut näkevät ja kuulevat. Usko heitä sydämeesi saakka. Usko, että sinä olet kaiken hyvän arvoinen. Ja enemmän.
Jäin vakituisista töistä pois reilu vuosi sitten opintovapaalle ja sillä olen edelleen. Suunnitelmat ja suunnat ovat nyt selkeytyneet. Samaan aikaan olen karistanut yksi kerrallaan burnoutiin johtaneen käyttäytymisen rippeitä ja harjoitellut tasapainoa tekemisen ja olemisen välillä. Avioero ei herätä minussa tällä hetkellä juuri mitään negatiivisia tunteita, mutta tiedostan, että sekin on asia, joka kulkee mukanani hyvällä tavalla. Kuten kaikki meidän asiat jollain tavalla muistoina ja uskomuksina siitä millaisia kokemuksia ne olivat ja siitä, millaisessa asemassa koimme itse olleemme niiden keskellä.
Elämässäni tapahtuu paljon ja samaan aikaan elämäni on todella rauhallista. Olen paljon kotona. Täällä rauhoitun, teen töitä, lepään, inspiroidun, tapaan ystäviä. Tämä on lasteni koti vuoroviikoin. Samaan aikaan kun ulkoinen elämäni on tasaista, sisälläni on käynnissä suuri muutos. En oikeastaan halua selittää sitä sen enempää vielä, koska se on niin tuore. Sen haluan kuitenkin sanoa, että tässä maailmassa ja elämässä on paljon enemmän kuin me ihmiset osaamme aivoillamme ymmärtää.
Olen nykyään todella tarkka omasta tilasta ja ajasta. Siitä, mihin energiani menee ja kuka lähelleni pääsee. Ylipäätään olen tarkka siitä, millaisissa energioissa haluan viettää aikaa. Siitä, mihin käytän tämän hetkeni, sen ainoan mikä minulla on.
Joitain tuttujani oletettavasti kiinnostaa kuulla, mitä minulle kuuluu, ja he kysyvät sitä. Sanon ”oletettavasti”, koska elämässä mikäään ei ole sitä miltä näyttää. Kysymys tuntuu kuitenkin mukavalta ja samaan aikaan kysymys on tuskastuttavan vaikea vastata. Mitä siihen nyt vastaisi sitten. Melkein tekisi mieli vastata, että ”kaikki mitä ääneen sanotaan”, mutta se tuntuisi itsestä epäkohteliaalta. Olen kokeillut, eheh. Vastaus riippuu tietenkin myös meidän välisestä ihmissuhteestamme ja siitä, kuinka syvälle sielunmaisemaani haluan kenetkin päästää. Olen täysin sama ja täysin eri ihminen nyt kuin olin esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Ehkä se olisi tarpeeksi ympäripyöreä vastaus ympäripyöreään kysymykseen (rakkaudellinen naurahdus). Miten siis kertoa kysyjille sopivasti omasta matkasta ja elämästä, kun haluaisi kertoa enemmän kuin ”hyvää kiitos, olen onnellinen”. Joskus sanon näinkin.
Olen käyttänyt läheisten ja tuttavien kanssa paljon sanontaa: ”olen onnellinen, ja samaan aikaan elämäni on joka päivä prosessia”. Olen yrittänyt kuvata sillä sitä, kuinka paljon sisäistä työskentelyä teen joka päivä, jokaisessa tilanteessa ja hetkessä. Tänään prosessointi-sana kuulostaa vähän tyhmältä ja suorastaan ankealta, vaikka oloni ei ole ollut ankea pitkiin aikoihin. Päivittäinen henkinen työskentely on ollut oivalluttavaa, toisinaan työlästä ja kuormittavaakin, ja antoisaa, tärkeää ja toivottavaa.
Älä elä prosessissa. Elä tässä ja nyt.
Mitä prosessointi on? Prosessoinnilla tarkoitetaan yleisesti tiedon käsittelyä, muokkausta ja jalostamista. Joskus on tärkeä prosessoida elämänsä asioita, ehkä laittaa niitä oikeampaan järjestykseen pääkopassaan, tehdä tarvittavia muutoksia jne. Tämän blogitekstin myötä sanoudun kuitenkin itse irti jatkuvasta prosessista ja prosessoinnista. Minä en halua enkä enää jaksa prosessoida.
Meillä ihmisillä on taipumusta järkeistää asioita ja elää järjen talutusnuorassa. ”Onko tämä nyt järkevää?” kysyy moni. Tämä juontuu pitkien sukulinjojen takaa eikä se ole kasvattajiemme syytä. Meidät on kuitenkin kaikki opetettu enemmän tai vähemmän järkiperäiseen ajatteluun. Järkeä ja ajattelua tarvitaan, mutta vähemmän kuin mitä olemme tottuneet luulemaan. Syy miksi irtisanoudun prosessoinnin käsitteestä liittyen omaan elämääni ja muutokseeni on se, että prosessointi on nimenomaan mielen toimintaa. Se on analysointia, pohtimista, asioiden kääntelyä, eri näkökulmien tarkastelua. Ja älä käsitä väärin, prosessointi ja ajattelu voi olla tärkeää tietyssä vaiheessa muutosta, tietyissä asioissa.
Prosessointi ei kuitenkaan takaa itsessään mitään. Se ei takaa, että ihminen ottaisi oppimansa asiat käyttöön arjessaan ja muuttaisi elämänsä oikeasti onnellisemmaksi, vapaammaksi ja iloisemmaksi. Moni meistä ylianalysoi elämäänsä ja historiaansa, pohtii ja miettii päivästä toiseen, tai haluaa kaikkea vain lisää, olematta läsnä tässä hetkessä, siinä mitä meillä oikeasti on nyt. Ja kyllä, olen itsekin tehnyt näin.
Prosessointi edesauttaa ymmärtämistä. Mietin tässä vaan, että onko meidän aina pakko ymmärtää kaikkea? Miksi ihmisellä on niin suuri tarve ymmärtää, tietää? Miksi me emme voisi vain luottaa, että koska tämä tunne tuntuu kehossani hyvältä, tämän on pakko olla hyvä asia? Luottaa hetkeen? Miksi olemme niin vieraantuneita kehomme viesteistä? Miksi ihmisten on niin vaikea kuunnella omaa sydäntään, viisasta intuitiotaan, ja elää niiden ohjaamana?
Prosessointi on nimenomaan mielen tekemää asioiden työstämistä. Intuition ja sydämen äänen kuunteleminen vaatii ajattelun, järjen ja prosessoinnin laittamista hetkellisesti sivuun. Intuitio ei kysele, onko tämä järkevää eikä sydän välitä siitä, mitä muut sanovat valinnoistasi. Minä kuitenkin luotan sydämen ääneen. Luotan, että sydän ja sielu tietää, mikä on minulle hyväksi. En tarvitse siihen prosessointia.
Asioiden mielessä pyörittely on minun kohdaltani toivottavasti nyt tehty. Tiedostan, että olen ihminen siinä missä muutkin ja voi olla, että joudun tätä harjoittelemaan. Tai sitten en, mieluummin en enää, kiitos. Ainakaan en enää kuvaile elämääni prosessoinnin sanalla. Sen sijaan valitsen olla läsnä. Läsnä tässä ja nyt. Läsnä tälle hetkelle. Läsnä itselleni tässä hetkessä. Läsnä sydämelle, intuitiolle, tunteelle, kehoni ja sieluni syvälle viisaudelle. Valitsen luottaa, että kaikki menee juuri niin kuin kuuluu. Mielenkiintoista nähdä, miten kaikki järjestyy. Mitä mulle siis kuuluu? Kirjaimellisesti: mielettömän hyvää kiitos!
Nyt ollaan niin mielenkiintoisen ja kutkuttavan aiheen äärellä! Aiheen, joka innostaa itseäni ja monia muita, ja samalla joitakin se voi jännittää ja jopa pelottaa. Mutta jos nyt pysähdytään hetkeksi tähän, niin mitä sinä oikeastaan tiedät hypnoosista? Millaisia uskomuksia sinulla siitä on? Ja ennen kaikkea, mihin nämä tietosi perustuvat? Show-hypnoosiin, televisio-ohjelmiin, läheistesi pelkoihin? Oletko oikeasti kokeillut hypnoosia? Oletko tuntenut sen autuuden, kun analysoiva mieli on kerrankin hiljaa ja sisälläsi on harmoninen rauha? Uskon, että kun kerran kokee hypnoosin lempeän voiman, ei enää koskaan pelkää. Ainakaan sitä.
Meille on opetettu, että hypnoosi on lavashow, jossa näyttää siltä, että sormia napsauttamalla tai heiluria tuijottamalla saadaan ihminen rautakangeksi tai tekemään jotain hassuja tehtäviä suuren yleisön edessä lavalla. Ei ole ihme, että monia tuollainen mielikuva pelottaa. En minäkään olisi halunnut kotkottaa kanana suurella estradilla toisten huvittuessa. Ei, se olisi osunut liian paljon omiin näkyväksi tulemisen haasteisiin, hylätyksi ja kiusaamisen kohteeksi tulemisen haavoihin. Ja ylipäätään pelkoon kontrollin menettämisestä. Siitä että joku toinen jollain ihmeellisellä tavalla vaikuttaisi minun mieleeni ja saisi minut tekemään asioita, joita en halua tehdä. Kamala ajatus. Terapeuttinen hypnoosi ja hypnoosivalmennus on kuitenkin täysin eri asia. Se on rakkaudellinen, luottamuksellinen, turvallinen ja lempeä kohtaaminen, jossa kohtaavat hypnotisoija ja asiakkaan alitajunta. Lisäksi suosittelen opiskelemaan, harjoittelemaan ja ennen kaikkea toteuttamaan käytännössä myös itsehypnoosia.
Kaikki meistä kokevat kevyitä hypnoositiloja joka päivä, kun heräämme aamulla ja käymme illalla nukkumaan. Illalla se hetki juuri ennen kuin lempeästi keinahdamme unen puolelle. Kun olemme vielä hiukan läsnä kehoissamme, mutta toinen puoli kehostamme kelluu jo rennossa levossa. Peiton alla on lämmin ja näemme oman tutun tyynyn, jolle joka ilta saamme pudottaa päämme ja luopua päivän ajatuksista. Siinä unen rajamailla ajatukset rauhoittuvat, keho rauhoittuu, mieli tyhjenee. Se on myös tila, jossa mieleemme saattaa yllättäen tulla tärkeitä oivalluksia ja ideoita. Itselläni näin käy usein ja oivalluksista tärkeimmät kirjoitan paperille, koska aamulla niitä en enää muista. Niitä ei muista, koska on ollut illalla jo osittain tiedostamattoman mielen puolella, siinä rajalla, jossa tietoisuus vaihtuu uneksi. Nukahtamisen hetki on hyvin lempeä, miellyttävä ja rauhoittava jo itsessään, kuten tiedät. Ehkä olet joskus havahtunut takaisin hereille siitä ja huomannut, että hetkeksi vintti jo pimeni, mutta jokin sai sinut hereille ja sinun tekee mieli uudestaan päästä siihen ihanaan rentouteen. Muuten, miltä kehossasi nyt tuntuu, kun kirjoitan rauhallisuudesta ja rentoudesta?
Hypnoosi on siis rentoutunut, vapautunut ja muuttunut tietoisuuden tila, jossa ihmisen huomio on kääntynyt omaan itseensä. Hän on tietoinen ympärillä tapahtuvista asioista, mutta ei kiinnitä niihin huomiota. Kyseessä on täysin turvallinen ja luonnollinen paikka. Hypnoottista olotilaa voidaan kutsua myös transsiksi. Mitä siinä sitten käytännössä tapahtuu? Tässä muuttuneessa tajunnan tilassa mielemme rauhoittuu, hiljenee. Jos meidän mieli olisi henkilö, se huokaisisi syvän helpotuksen huokauksen, nostaisi jalat pöydälle, vetäisi viltin päälle ja ottaisi tirsat. Se on koko homman ydin.
Kun mieli vaikenee, se ei häiritse ihmisen muutosprosessia. Sanotaan, että 90-95% kaikesta mielen toiminnasta on tiedostamatonta. Mieti sekunti nyt tätä. Me tiedostamme mielen prosesseista vain häviävän pienen murto-osan, jäävuoren huipun. Kaikki muu on meiltä itseltämmekin piilossa. Millaisia ajatuksia, uskomuksia, tunteita ja asioita siellä onkaan! Asioita, jotka kaikki vaikuttavat meidän toimintaan joka päivä arjen eri tilanteissa!
Moni meistä on tosi valveutunut mielensä tutkija: lukee elämäntaitokirjoja ja haluaa voida paremmin. Moni on kiinnostunut psykologiasta, tunnistaa lapsuuden kipujaan, osaa nimetä tunnelukkojaan, todella tietää mitä pitäisi tehdä toteuttaakseen elämäntapamuutoksen ja muut unelmansa. Mutta miksi ihmiset eivät sitten voi paremmin, vaikka tietävät, mitä heidän olisi hyvä tehdä? Miksi he eivät tee niitä asioita? Tämä johtuu nimenomaan siitä jäävuoren alaosasta, tiedostamattomasta mielestä, joka on usein TÄYNNÄ kaikenlaista kakkaa, esim. pelkoja, sisäistä höpöpuhetta ja rajoittavia uskomuksia. Meillä on uskomuksia ihan kaikesta ja tärkeimmät uskomukset liittyvät siihen, keitä olemme ihmisinä. Nämä uskomukset vaikuttavat kaikkeen mitä teemme ja valitsemme. Ja muuten, tätä suurinta uskomuskokonaisuutta kutsutaan identiteetiksi.
Identiteetin merkityksestä muutoksessa voisin kirjoittaa oman tekstin, mutta sanon nyt tässä sen verran, että se on äärettömän tärkeä. Se miten näet itsesi, vaikuttaa kaikkiin valintoihisi. Jos haluat toimia uudella tavalla elämässäsi, sinun täytyy muuttaa oman elämäsi toimija, eli sinut. Sinun täytyy muuttaa identiteettisi eli näkemyksesi siitä, kuka luulet olevasi. Koska hypnoosissa ihminen kääntyy sisäänpäin ja rauhoittuu, tulee huikeita mahdollisuuksia tutkia sitä, kuka sinä oikeasti olet ja kuka sinä haluat olla. Tietokonetermein, millaisen päivityksen haluat? Koska totuushan on, että tietokonekaan ei toimi määrättömän pitkään alkuasetuksilla vaan sitä täytyy päivittää, jotta se toimii. Sama pätee identiteettiisi. Sitäkin on hyvä päivittää aika ajoin, jotta se ohjaa sinua elämään sellaista elämää kuin haluat. Jotta se toimii, sinun parhaaksesi. Eli kyllä, identiteettiä voi muuttaa, jos haluaa ja on valmis kestämään muutoksen seuraukset.
Rauhallinen mielesi oppii ja vastaanottaa helpommin niitä asioita, ajatuksia ja tunteita, joita oikeasti haluat kokea lisää. Tällöin hyvät, kannattelevat ja voimaannuttavat suggestiot pääsevät syvälle alitajuntaan. Jo pelkkä syvä rentoutuminen on tässä nykymaailmassa usein erittäin merkittävä kokemus ihmiselle.
Tapaamisen alussa me aina keskustelemme vapaamuotoisesti sinun elämästäsi. Keskustelu on tärkeä osa tapaamista ja siinä luodaan pohjaa itse hypnoosiharjoitukselle. Olisi epäeettistä johdattaa ihmistä hypnoosiin tietämättä, mitä hän haluaa kokea… vaikka haluammekin ihmisinä usein samoja asioita, esimerkiksi hyväksyntää, rakkautta, turvaa ja yhteyttä muihin. Hypnoosissa ohjelmoidaan siis alitajuntaasi rakkaudellisesti uudelleen. NLP on sukua hypnoosille.
Koska muutokset tapahtuvat alitajunnassa, niitä ei välttämättä pysty selittämään sanallisesti. Et ehkä osaa selittää ystävillesi tai itsellesikään, mitä sinussa tarkalleen tapahtui, mutta huomaat vain sisimmässäsi, että jotakin on oleellisesti ja onnellisesti muuttunut. Yhtäkkiä koetkin olevasi rohkeampi, avoimempi, itsevarmempi, vapaampi, kevyempi, selkeämpi, rauhallisempi, rennompi ja iloisempi. Se voi myös hämmentää, koska me olemme tottuneet selittämään asioita järjen avulla. Hypnoosin aikana et siis välttämättä saa mitään suurempia tiedollisia oivalluksia, mutta oivallukset tulevat kyllä, arjessasi myöhemmin.
Kyse on luottamuksesta. Sinä opettelet luottamaan siihen, että se hyvä uusi mitä tunnet kehossasi, tuntuu oikeasti niin upealta kuin se nyt tuntuu. Sinä siis opettelet tuntemaan enemmän mukavia tunteita ja hyväksymään, että se on sallittua. Ja vaikka tilanne on uusi etkä tiedä mistä hyvä olo tarkalleen johtuu, otat uuden olotilan ilolla vastaan, koska se on vaan niin mahtava fiilis. Sinun ei tarvitse tietää, miksi jokin toimii, kun se kerta toimii sinussa ja huomaat sen kehossa ja mielessä. Emmehän me kaikki ole kiinnostuneita esim. auton, tietokoneen tai leivänpaahtimenkaan mekaniikasta vaan meille riittää se, että laitteet toimivat. On kyse luottamuksesta omaan itseen. Siihen, että saat tuntea järjettömän hyviä tunteita eikä niitä tarvitse osata selittää.
Hypnoosista puhuttaessa on suunnilleen pakko puhua ihan konkreettisesti aivoista ja tieteellisestä näkökulmasta. Aivot ovat sähkökemiallinen elin emmekä ehkä tule ajatelleeksi sitä arkielämässämme, että meissä virtaa oikeaa sähköä. Neurologit ovat kuulemma sitä mieltä, että jos kaikki hermosolumme olisivat aktiivisia yhtä aikaa, ne voisivat tuottaa tarpeeksi energiaa hehkulampun sytyttämiseen.
Sähköiset aivomme tuottavat eri sähkötaajuuksia eli aivoaaltoja. Näitä erilaisia värähtelytaajuuksia on löydetty tähän mennessä viisi: Delta, Theta, Alfa, Beta ja Gamma. Erilaiset mielentilat, tunteet ja ajatukset luovat meille tietynlaisia aivoaaltoja. Eri aallot myös vaikuttavat meihin eri tavoin eli meillä on erilainen olo ja tietoisuus ratsastaessamme eri aalloilla. Esimerkiksi Delta-aallot lipuvat rantaan kun nukumme syvää unta. Beta-aalloilla olemme hereillä, keskittyneitä ja valmiita reagoimaan, kun taas Alfa-aalloilla rentoudumme. Aivoaallot vaihtelevat luonnollisesti meissä eri hetkissä. Kaikkia taajuuksia tarvitaan elämässä ja kaikista ei edes vielä tiedetä paljoa, esim. Gamma-aaltojen suurimmat salaisuudet ovat vielä ratkaisematta. Hypnoosissa, syvässä meditaatiossa, mielikuvituksen flowssa, intensiivisten tunnetilojen tai unen aikana liikumme Theta-aalloilla. Silloin mieli on rento ja avoin.
Toiset ihmiset ovat luontaisesti herkempiä hypnoosille ja voivat päästä siihen nopeammin ja omatoimisestikin. Kyseessä on kuitenkin myös taito, jota voi harjoitella. Hypnoosiin menemisen tyyli riippuu osittain myös siitä, kuinka paljon ihminen on valmis antautumaan hypnoosille. Kun ihminen haluaa tulla hypnotisoiduksi ja on avoin tilanteelle, hän on myös vastaanottavaisempi suggestioille. Toisaalta hypnoosi menetelmänä toimii usein myös heille, jotka luulevat etukäteen, että heitä ei voi hypnotisoida.
Koska hypnoosi ei ole unta, kyseessä ei ole varsinaisesti herääminen, kun hypnoosista palaudutaan arkitietoisuuteen. Tietoisuuden taso vain muuttuu ja virkistyt. Olet siis koko ajan hereillä. Hypnoosista voi myös havahtua yhtäkkiä kesken kaiken. Hypnoositilaan ei voi myöskään jäädä pysyvästi, vaikka hypnoosin ohjaajalle tapahtuisi jotain kesken ohjaamisen. Hypnoosi on turvallista.
”Opettelet tuntemaan enemmän mukavia tunteita ja hyväksymään, että se on sallittua. ”
Sydämellä Pauliina
Minun hypnoosivalmennuksissa en heiluttele mitään heiluria silmiesi edessä vaan mm. keskustelullisesti johdatan sinut kohti rentoutumista. Hypnoosi onkin vuorovaikutusta. Moni näkee hypnoosin ehkä laskeutumisena rentouteen ja monissa hypnoosiopastuksissa mennäänkin mielikuvitusportaita alaspäin, ja sekin toimii yhtä hyvin. Itse koen hypnoosin puolestaan keventymisenä ja ehkä jopa jonkinlaisena nousemisena. Siksi voimakkaamman hypnoosin jälkeen voi tuntua kuin jalkapohjat eivät olisi ihan maassa. Olo voi olla leijaileva ja vähän höntti. Tästä ei ole haittaa eikä se ole vaarallista vaan kuuluu nimenomaan tilanteeseen ja on oman kokemukseni mukaan nimenomaan merkki siitä, että ihminen on päässyt hyvin hypnoosiin. Fyysisen turvallisuuden vuoksi (jos asiakas on lähdössä vaikka autolla liikenteeseen) voi joskus olla tarpeellista tehdä hypnoosin jälkeen kehollinen, maadoittava, harjoitus, esim. kuvitella jalkapohjiinsa syvät vahvat juuret tai silitellä ja taputella kehonsa läpi. Minä ohjaajana huomaan, jos asiakas jää kelluvaan olotilaan ja ohjaan lisäharjoituksen asiakkaalle tarvittaessa. Näin ihminen tiedostaa taas kehonsa ja saa siihen energiaa syvän rentoutumisen jälkeen. Hypnoosin ja ylipäätään kaikenlaisen valmennuksen ja terapian jälkeen on tärkeä juoda runsaasti vettä. Vesi puhdistaa aivoja (ja ylipäätään soluja), joissa tapahtuu paljon tiedostamattomia prosesseja.
Toivon, että tämä kirjoitukseni raotti hieman ovea sinun ja hypnoosin välillä. Ehkä opit jotain uutta, ehkä kiinnostuit lisää, ehkä mahdollinen pelkosi keveni hieman, ehkä maailmankuvasi laajeni hiukkasen verran. Kuulisin mielelläni joko täällä tai instan puolella, että mitä tämä sinussa herätti.
Olen kokenut hypnoosin niin mielenkiintoiseksi ja merkittäväksi työkaluksi, että uskallan ehdottomasti rohkaista kokeilemaan. Jos sinulla on kuitenkin vakavia mielenterveydenhäiriöitä, esim. skitsofrenia tai taipumusta psykoosiin, hypnoosia ei silloin suositella. Hypnoosia on käytetty todella pitkään kliinisessä lääketieteessä hoitomuotona. Tämä ei ole siis mikään uusi juttu. Eikä tässä ole mitään mystistä. Tämä on ihmismielen normaalia toimintaa.
Itsehypnoosin perusteet -koulutus, sisältää harjoittelun. Opettaja: hypnotisoija Sami Minkkinen. 2022.
Hypnoosivalmentajan koulutusluento. Opettaja: hypnotisoija Sami Minkkinen. 2023.
NLP Master Practitioner -koulutukset, 2022 ja 2023. Opettaja: Sami Minkkinen.
Ps. Hypnoosin kuuluisa käyttäjä oli psykiatri Milton H. Erikson, joka käytti terapiatyössään hypnoosia menestyksekkäästi. Voit halutessasi tutustua myös esimerkiksi hänen tuotantoonsa.
Minä uskon, että meidät ihmiset on tarkoitettu elämään yhdessä, toisiamme tukien ja nostaen. Mitä ihmisten välinen yhteys tarkoittaa sinulle ja sinun elämässä?
Minulle yhteys on kuin koti, jossa on lämmintä ja rauhaisaa, turvallista olla juuri sellainen kuin on, hyväksytty, nähty, kuultu. Koti, jossa saa hiihtää rikkinäisissä kalsareissa, tunaroida rauhassa, tunnustaa kaiken ja nauraa vapaasti. Koti, jonne voi palata onnellisena pitkänkin poissaolon jälkeen, ja joka silti ottaa syleilyynsä ja jatkaa siitä mihin viimeksi jäi. Yhteyden kokemisen lahja kuuluisi jokaiselle ihmiselle.
Joskus yhteys täytyy kuitenkin etsiä. Sitä ei koe kaikkien kanssa. Ja joidenkin kanssa se syntyy tekemättä mitään. Yhdestä katseesta molemmat tietävät, että tässä se nyt on. Ilman ainuttakaan traumakemiasuhteeseen johtavaa alitajuista mallia. Täydellisen aitoa yhteyttä. Enkä puhu pelkästään parisuhteista vaan ihmissuhteista. Joskus yhteys on myös yksipuolista: toinen kokee sen ja toinen ei.
Yhteyttä voi rakentaa olemalla avoin ja auki toiselle. Mutta sitä ei voi pakottaa. Ketään ei voi pakottaa, ei edes itseään. Syvä yhteys vaalii avoimuutta ja aitoutta molemmilta osapuolilta.
Uskon, että jokainen ihminen tarvitsee jonkinlaista yhteyttä toiseen ihmiseen elääkseen kaikista täyttymyksellisintä elämää. Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ahdistus puristaa rintaa, jännitys nousee kehossa ja henki ei meinaa kulkea. Ajatukset laukkaavat villisti ja näkevät vain huolia, pelkoja. Epämääräinen, paineistava ja raskas tunne vaarasta, uhasta. Tai ehkä pidempään vellonut olo tai yhtäkkinen hyökyaalto, joka vyöryy päälle varoittamatta. Ehkä ahdistuksen tunne on painava tai terävä, tai tylppäkärkinen metallitanko joka puskee palleaa? Tai perhosparvi vatsassa? Tai kuristus kurkussa? Miten ahdistus tuntuu sinun kehossasi? Minkä värinen se on? Minkä muotoinen se on? Minun ahdistukseni näyttää möykyltä. Se on epäsymmetrinen, tumma röpelöinen möykky yläkehon sisällä, jota on välillä vaikea saada häädettyä. Se on sitkeä. Entä missä sinun stressisi sijaitsee? Minulla se tuntui joskus mm. päässä kuin mehiläisparvena, jossa jokainen mehiläinen oli ajatus, joka poukkoili eestaas. Onko sinun ahdistuksesi tai stressisi sitkeä tai sinnikäs? Miltä se näyttää ja missä se sijaitsee?
Ahdistuksessa ja stressissä keho on syystä tai toisesta ylivirittynyt. Kun tämä ”taistele tai pakene” -reaktio pitkittyy kehossa, siitä koituu ihmiselle monenlaista haittaa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Sanotaan, että pitkittynyt stressi voi rappeuttaa ihmisen soluja. Haluatko vanhentua ennenaikaisesti? Stressi lisää myös kipuja ja pahentaa eri sairauksia. Stressiin liittyviä oireita ahdistuneisuuden lisäksi ovat esimerkiksi jännittyneisyys, ärtymys, aggressiot, levottomuus, masentuneisuus, muistiongelmat, uniongelmat sekä vaikeus tehdä päätöksiä. Vakavassa stressitilassa puhutaan masennuksesta ja burn-outista.
Mistä ahdistus johtuu? Ahdistus on suojaava tunne. Sen tehtävänä on varoittaa uhkaavista tilanteista ja se kertoo, että sinun tarvitsee nyt pysähtyä ja rauhoittua. Ei ole mitään hätää. Joskus ahdistus toimii liian voimakkaasti suhteessa tilanteen suuruuteen. Joskus se jää päälle ja tuottaa pitkäkestoista kärsimystä ja haittaa elämään, ja silloin on kyse ahdistuneisuushäiriöstä, jota voidaan hoitaa esim. lyhytterapiassa (ks. tarjoamani palvelut). Ahdistuneisuushäiriöt ovat yllättävän yleisiä ja niitä on erilaisia. Vaikka voimakaskin ahdistus on yleistä, sitä ei pidä nähdä tilana, joka täytyisi vain hyväksyä. Ahdistus on tärkeä tunne muiden joukossa, mutta ei sitä kannata ottaa kantaakseen pidemmäksi aikaa. Sen kanssa on mahdollista tulla toimeen ja siitä on myös mahdollista vapautua, koska uskon, että kaiken mitä ihminen on luonut ajatuksissaan, on myös mahdollista vapauttaa ja muuttaa. Älä siis jää yksin ahdistuksesi kanssa vaan pyydä apua.
Ahdistuksen alla on aina jokin muu tunne, esimerkiksi pelko, suru, hylätyksi tulemisen kokemus tai pettymys. Siksi ahdistus on niin painava ja tukala. Hankalimpia ovat ne tunteet, joita emme uskalla vielä edes katsoa ja tuntea itsessämme. Ahdistus on vain se kuori, joka näyttäytyy meille ensimmäisenä. Ja mitä siellä takana onkaan, useimmilla meillä vaikka mitä. Kyseessä on siis tunne, jolla on kaikkien muiden tunteiden tavoin meille viesti. Mitä ahdistuksesi haluaa sinulle kertoa? Mitä asiaa sillä on? Mitä sen takana piileskelee? Ja millaisia mukavia ajatuksia ja tunteita ahdistus toivoisi elämääsi lisää?
Kun työskentelen ahdistuneen tai stressaantuneen ihmisen kanssa, alamme ensin rauhallisesti kartoittaa tilannetta. Millaisia ajatuksia, tunteita ja toimintamalleja tilanteeseen liittyy? Miten ahdistus tai stressi hankaloittavat elämää ja millaisia asioita hän haluaisi niiden tilalle? Mikä hänelle on tärkeää ja mitä hän on valmis tekemään asian hyväksi?
Harjoittelemme keinoja, joilla tulla toimeen näiden hankalien tunteiden ja kehon tuntemusten kanssa. Tutkimme, millaiset kehon rauhoittelukeinot juuri kyseiselle ihmiselle sopivat ja miten hän voisi niitä arjessaan oikeasti alkaa käyttämään. Opettelemme itsemyötätuntoista ja lempeää sisäistä puhetta, rentoutumista ja läsnäolotaitoja. Huomaamme asiat, joihin ko. ihminen voi vaikuttaa ja joihin ei. Mitä kehomme tästä kaikesta sanoo? Mitä se kaipaa ja tarvitsee? Entä miltä kehossa tuntuu, kun olo helpottaa? Kun ahdistuksen hallintakeinot alkavat olla hallussa, asiakkaan niin halutessa lähdemme syvemmälle ahdistuksen syihin. Ahdistus on oire enkä usko pelkkien oireiden hoitamisen riittävän pysyvään ahdistuksen selättämiseen.
Ahdistuksen taustalla olevien syvien tunteiden (pelot, surut, ym.) ja haavojen käsittely voi tuntua raskaalta, isolta. Ja isoa se onkin. Ehkä siksi niin moni sivuuttaa ne, ei halua edes katsoa niitä, jättää ne käsittelemättä, ja yrittää vain selviytyä ahdistuksen ja stressin kanssa arjessa, sitkuttelee ja yrittää tsempata yksin. On isoa tarkastella haavoja, joita on ehkä lapsuudesta tai nuoruudesta asti sullonut sisälleen. Vaikeita tunteita, täyttymättömiä tarpeita, puhumattomia toiveita, kipeitä haavoja. Luottamuksellinen ja lämmin valmennussuhde auttaa tässä, samoin myötätuntoinen sisäinen puhe ja erilaiset rauhoittelutavat, esim. metsäkävelyt, mieluisten asioiden tekeminen ja tunnetyöskentely.
Kaikki eivät halua työstää ahdistuksen ja stressin syviä juuria ja sekin on ok. Silloin keskitymme käytännön asioihin ja siihen, mitä ihminen voi tehdä elämässään helpottaakseen oloaan. Jos juurisyitä lähdetään käsittelemään, katsotaan aina tilanteen mukaan, montako tapaamista se vaatii. Joidenkin kanssa juurisyihin voidaan päästä jo parin tapaamisen jälkeen, ja joidenkin kanssa tämä on ajankohtaista vasta 15 tapaamisen jälkeen. Tämä on aina yksilöllistä eikä kumpikaan näistä ole toista huonompi tapa edetä. Tapani tehdä työtä poikkeaa monien terapeuttien tavasta, sillä ainakin tällä hetkellä asiakkaillani on aina mahdollisuus laittaa minulle sähköpostia myös tapaamisten välissä.
Nyt tammikuusta alkaen 2023 tarjoan erityisen kuuden (6) tapaamisen valmennussetin, jossa tutkimme ahdistunutta olotilaasi tai stressiäsi ja haemme helpotusta niihin. Valmennus sisältää etä- tai livetapaamisten lisäksi kotitehtäviä sekä äänitteen itsemyötätunnosta. Palvelu ja hinnat voimassa toistaiseksi kunnes joku päivä päätän, että eivät ole enää. ❤
Syvempiä juurisyitä pääsemme tarkemmin tutkimaan esim. terapia- ja valmennuspaketeissa, joissa voimme käsitellä myös mitä tahansa elämäsi asioita luottamuksellisesti, lempeästi ja voimallisesti. Jos haluat varmistaa, että pääset aivan varmasti ongelmastasi kevyemmille vesille, voit myös valita intensiivisen Lempeästi syvään päätyyn -valmennuksen, jossa saat myös henkilökohtaisen puhelintuen puoleksi vuodeksi. Ahdistuksen, stressin tai minkä tahansa muun ongelman sulattamisessa on kuitenkin sinulla itselläsi tärkein rooli. Minä tuen, kannattelen, kuuntelen, ymmärrän, nostan, oivallutan, haastan ja autan, mutta sinä teet työn, koska kyseessä on sinun elämäsi.
Rakkaus ja kokemus siitä on avain toipumiseen ja eheytymiseen, omaksi itseksi kasvamiseen ja unelmien elämään. Rakkaus itsessään. Rakkaus on myös minun elämäntyöni ja tärkeä arvo terapia- ja valmennustyössä. Jo lapsena rakastin maailmaa. Rakkaus on aina ollut osa minua, mutta pitkään elin siitä irrallaan.
Olen joskus kokenut olevani melko viisas ihminen. Kouluja käynyt, monia karujakin elämänkokemuksia elänyt, paljon nähnyt ja tehnyt, kirjoja lukenut, ollut kiinnostunut ja kasvuun perehtynyt. Ja silti olin täysin sokea sille, mitä omassa elämässäni koko ajan tapahtui ja mitä eniten kaipasin. Olin sokea alitajuisille toimintamalleilleni ja sille, mitä tarvitsin. Olin sokea, koska en uskaltanut nähdä.
Jossain vaiheessa omaa prosessiani oivalsin, että olin kantanut mukanani vuosikymmeniä kokemusta rakkaudettomuudesta. Sanan saaminen tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteelle, joka oli kalvanut lapsuudesta asti, oli järisyttävää. Teki kipeää kohdata tunne, että olin lähes koko elämäni kokenut itseni vääränlaiseksi, huonoksi, kelpaamattomaksi, riittämättömäksi sellaisena kuin olen. Olin rakentanut koko elämäni sen uskomuksen pohjalta, että minä en ole hyvä sellaisena kuin olen. Tiedostamattani kaipasin ja tarvitsin syvällistä rakkautta ja hyväksyntää kipeämmin kuin silloin vielä ymmärsinkään.
En tiedostanut rakkauden kaipuuta heti. Sinäkään et välttämättä tiedosta sitä mitä sinä kaipaat ja tarvitset kaikista eniten. Ei kipeimpiä asioitaan pysty useinkaan tiedostamaan suorilta käsin. Mieli toimii siten. Se yrittää suojella meitä asioilta, jotka ovat liian vaikeita käsiteltäviksemme juuri siinä hetkessä. Se on hyvä asia. On hyvä, että asiat tulevat tietoisuuteen vähitellen. Sellaisen mieli kestää. Ja sitten yhtäkkiä itselleni koitti sopiva hetki muistaa rakkauden kokemus ensimmäisen kerran.
Menin burnoutin jälkeen NLP-intensiivikurssille hyvää aavistamatta ja luulin tulleeni opiskelemaan mielenkiintoisen psykologisen menetelmän. Yhtäkkiä huomasin sukeltavani jonnekin pimeään, jossa oli turvallista mutta hemmetin outoa. Uudenlaisia ajatuksia. Uudenlaisia tunteita. Uudenlaisia kokemuksia kehossa. Miksi minua yhtäkkiä itkettää? Miksi minua yhtäkkiä naurattaa? Ja yhtäkkiä siinä lempeässä ja hyväksyvässä tunnelmassa aika hidastui hetkeksi ja rakkaus levisi ympäri kehoani. Ja tajusin sen: olin löytänyt kotiin. Olin löytänyt perheen. Olin saanut kokea syvän rakkauden, ensimmäisen kerran.
Sitä kokemusta on vaikea kuvailla tai selittää, mistä kaikesta se johtui. Se oli kuitenkin mm. sitä, että täysin minulle tuntemattomat ihmiset saivat luottamukseni päivässä ja kannattelivat minua hypnoottisissa alitajunnan harjoituksissa läpi oman elämäni, äitini kohdusta saakka päivään jolloin kuolen. Näytin kipuni. Näytin tunteeni. Annoin kaiken tulla läpi. Avauduin ensimmäisen kerran. Annoin muutokselle kaiken mitä minulla siinä hetkessä oli annettava. Uskalsin. Ja se kannatti, kannatteli.
Miten rakkaudettomuus näkyi elämässäni? Se tuli ilmi esimerkiksi siinä, miten annoin toisten kohdella itseäni, millaisia rooleja loin itselleni arkeen ja miten muistelin mennyttä katkerana ja vihaisena. Oli vaikea antaa anteeksi kokonaan. Oli vaikea ymmärtää väärintekijöitä. Kannoin menneisyyden taakkaa ja tulevaisuuden murheita. Oli vaikea uskaltaa. Koin olevani yksin ja koin, että kukaan ei ymmärrä minua. Olin uupunut. Suoritin elämää. Elin niin kuin luulin, että minun täytyy. Olin liian vaativa itseäni ja muita kohtaan. Olin tyytymätön, onneton, mutta en tiennyt, miksi. Ulkoinen elämä oli mallillaan.
Mutta miten päästä rakkauden äärelle, jos siitä ei ole edes kunnollista kokemusta tai muistoa ihmiselämässä? Miten saada rakkauden kokemus, joka parantaa? Tai jos ei edes tunnista kaipaavansa rakkautta ja hyväksytyksi tulemista omana itsenään, miten siihen osaa tarttua? Oman näkemykseni mukaan eteenpäin auttavat ainakin seuraavat asiat:
Luottamus. Sinun on valittava luottaa. Luottaa siihen, että sinä kasvat, kaikki järjestyy ja kaikki on hyvin. Aivan ensiksi sinun tulee alkaa luottaa toisiin ihmisiin. Luota heidän apuunsa ja hyvyyteensä, luota niihin keiden seurassa tulee hyvä olo. Sisimmässäsi tiedät, kuka tekee sinulle hyvää ja kuka ei. Hakeudu niiden pariin, joihin luotat. Ja vähitellen rakenna luottamus itseesi, omaan sydämesi viisauteen, intuitioon. Luota siihen kaikista eniten, mutta harjoittele luottamaan myös joihinkin muihin ihmisiin. Älä enää toteuta alitajuista malliasi piiloutumalla vaan tule esiin. Harjoittele luottamaan, että sinä riität. Ja siinä voivat toiset tiedostavat ihmiset auttaa. He voivat tukea luottamustasi, mutta aivan ensin sinun tulee uskaltaa luottaa edes vähän.
Avautuminen. Sinun on valittava avautua. Se on monille meistä vaikeaa, koska olemme oppineet patoamaan tunteemme, toiveemme ja tarpeemme. Sulkemaan suumme. Sulkemaan sydämemme. Sulkeutuminen on ollut meille defenssi, mutta saadaksesi aikaan suuren muutoksen itsessäsi sinun on avauduttava. Sinun on alettava puhumaan, kertomaan, jakamaan, tuntemaan, kokemaan, harjoittelemaan olemaan näkyvä ihminen.
Uskaltaminen. Sinun on valittava uskaltaa, aina uudestaan. Kasvu on siitä mielenkiintoinen prosessi, että se ei lopu koskaan. Aina tulee uutta uskallettavaa. Aina tulee pelkoja, jotka on käsiteltävä päästäkseen eteenpäin. Rohkeus ei ole synnynnäinen piirre vaan opittava taito. Rohkeus on sitä, että tulee toimeen oman mielensä tarinoiden kanssa. Sitä, että valitsee uskoa itseensä, vaikka mieli väittäisi muuta. Sinun on uskallettava uutta, jos haluat mitä tahansa muutosta elämääsi. Sinun on uskallettava ottaa riski, että koet hylkäämisen ja rakkaudettomuuden kokemuksen uudelleen. Se vaara on olemassa. Sinulle jää valta päättää, miten reagoit, jos niin käy: luovutatko vai jatkatko?
Altistaminen. Sinun on valittava altistaa itseäsi hankalille tilanteille ja tunteille. Sinun on tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti vietävä itsesi tilanteisiin, joissa haastat itseäsi ja teet asioita, joita et mielelläsi tekisi, mutta joiden tiedät vievän sinua eteenpäin. Altistaminen on äärimmäisen tärkeää. Mikään ei elämässäsi muutu lillumalla miellyttävässä ranta-aallokossa. Altistaminen pakottaa mielesi kohtaamaan niitä asioita, joita olet vältellyt. Vain siten voi kasvaa. Vain siten voi muuttua.
Avun pyytäminen. Sinun on valittava pyytää apua aina kun sitä tarvitset. Ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yksin. Moni auttaa sinua mielellään. Valitse auttajasi huolellisesti ja vaihda häntä, jos koet, että et saa tarpeeksi. Hakeudu terapiaan, valmennukseen, hoitoon, mihin ikinä koet kutsun. Sinä olet kaiken avun arvoinen. Ihan sama ymmärtävätkö muut sitä. Sinä saat kokeilla kaikkea, että voisit paremmin ja olisit onnellisempi, löytäisit elämääsi täyttymyksen.
Sitoutuminen. Sinun on valittava sitoutua prosessiin. Jos rakkauden, hyväksynnän ja aidon läsnäolon kokeminen on sinulle uutta, se on suuri matka. Se ottaa aikaa ja sisältää erilaisia vaiheita. Se sisältää monenlaisia kipeitäkin tunteita, ja sitoutuminen omaan hyvinvointiin ja kasvumatkaan on äärimmäisen tärkeää. On myös täysin ok levätä välillä, jos prosessi on liian rankka. Sitoutuminen itseen voi olla myös sitä, että lepää silloin kun väsyttää. Mutta älä silti lopeta vaan jatka heti kun jaksat.
Tiedostaminen. Sinun on valittava harjoitella tiedostavaksi. Sinun on alettava tiedostaa omia ajatuksiasi, uskomuksiasi ja tunteitasi, ja ymmärrettävä, että ne eivät ole sinä. Ne tapahtuvat sinussa, mutta sinun ytimesi on jotain muuta kuin ne. Sinun sisälläsi asuu tyyppi, joka kokee nuo ajatukset, uskomukset ja tunteet. Kuka se kokija sinussa on?
Tämä ei ole mikään kaikenkattava lista. Minä voin ainoastaan tietää, mikä minulla toimii. Rakkaus on kuitenkin sellainen voima, josta koen pakolliseksi nyt uuden vuoden alkaessa kirjoittaa enkä oikeastaan miettinyt tätä tekstiä aivoillani, se vain tuli kauttani. Siksi en tarkalleen edes tiedä, onko siinä mitään järkeä. Se tuli sydämestäni.
Kun kokee rakkauden, kannattelun ja turvan kokemuksia, joita niin moni meistä tiedostamatta ja tietoisestikin kaipaa, saa elämänsä rakennukseen vankan perustan, perustuksen, jolle on turvallista ja helpompaa rakentaa vakaa talo. Talo, jonka ikkunoista paistaa lämpö, nauru, ilo, inspiraatio ja luovuus. Talo, jossa asuvat turva ja luottamus, hyvät ja tasapainoiset ihmissuhteet, merkitykselliset tekemiset, tyytyväisyys ja rauhan kokemus.
Haluan valjastaa omat kokemukseni ja käsitykseni rakkaudesta ja kannattelusta osaksi kaikkea tekemistäni, niin vapaalla kuin työssä. Rakkaus on arvoistani kaikista suurin, ja haluan, että se näkyy elämässäni. Rakkaus elämää kohtaan. Rakkaus itseäni kohtaan. Rakkaus muita ihmisiä kohtaan. Rakkaus maailmaa kohtaan. Sitä olen tullut tänne tekemään, välittämään rakkautta.
Ja ei, rakkaus ei ainoastaan pitele kädestä ja silitä päätä, vaan joskus se työntää voimakkaastikin kohti kipuja, puhuu suoraan ja brutaalin rehellisesti, kyseenalaistaa, haastaa, heittää syvään päähän ilman kellukkeita. Ja kuitenkin, koko ajan, täydellisesti kannattelee ja hyväksyy, uskoo ihmisen omaan voimaan ja viisauteen, ja nostaa ihmisen hänen omille siivilleen.
Tervetuloa siis tutkimaan elämää kanssani joko tekstejäni lukien tai henkilökohtaiseen ohjaukseeni osallistuen! Tarjoan sekä ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa että muutosvalmennusta, jotka molemmat rakentuvat sinunnäköisiksi tapaamisiksi, sinun asioidesi äärellä, rakkaudellisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä.
Kaikkia meitä väsyttää joskus. Väsymys on kehon viisas tapa sanoa, että ”hei, olet tehnyt, muista levätä jossain välissä”. Älä kuitenkaan sokaistu näkemään, että jatkuva väsymys olisi jotenkin normaali tila. Minä tiedän tämän itse todella hyvin, sinnittelinhän itsekin epätyydyttävässä elämässä, öö, voisi sanoa että vuosia. Pahassa itkuväsymyksessä jaksoin sinnitellä melkein kokonaisen vuoden. Juu, en pidä sitä minään kadehdittavana asiana, saavutuksena, päinvastoin se saattaisi tuottaa itselleni suurta häpeän tunnetta, jollen olisi antanut itselleni anteeksi haitallista toimintaani. Voi olla vaikea nähdä, tunnistaa ja ennenkaikkea hyväksyä itsessä se, että on antanut itsensä väsyä, uupua, stressaantua. Että on antanut itsensä taas kerran tehdä ne samat asiat, jotka aikaansaavat tunnetta kiireestä, stressistä, ahdistuksesta, uupumuksesta, voimavarojen hupenemisesta, omien rajojen periksi antamisesta, vaikka ei ole oikeasti enää mitään, mitä jaksaisi muille antaa. Et sinä ole tyhmä, et sinä ole heikko, kyllä sinä tiedät miten haluaisit elää. Kyse on siitä miten olet tottunut ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan. Ja kaikki tottumukset ovat muutettavissa.
Sitä helposti ajattelee, että elämän kuuluu olla tällaista. Työn kuuluu olla tällaista. Tällaista on kaikilla muillakin. Raskasta, työlästä, painavaa. Lasketaan viikkoja joululomaan, talvilomaan, pääsiäislomaan, kesälomaan, syyslomaan, joululomaan, ja niin edelleen. Lasketaan aikaa, jotta olisi aikaa levätä. Vaikka mitään muuta meillä ei ole kuin tämä hetki. Ei meillä ole aikaa.
Ei meillä ole aikaa odotella, että sitten kun minulla on aikaa, lepään. Sitten kun minulla on aikaa minun omassa elämässäni, sitten minä istun alas, pysähdyn ja nautin. Sitten kun on loma. Sitten kun on kesä. Sitten kun lapset ovat isoja. Sitten kun saan ylennyksen. Sitten kun saan lisää rahaa. Sitten kun olen lukenut lisää itseapuoppaita. Sitten kun olen eläkkeellä. Sitten haudassa.
Ei ole mitään järkeä odottaa. Sun elämä on tässä ja nyt etkä sinä tiedä, kauanko sinä elät. Haluatko viimeisten hetkiesi olleen stressin, kiireen ja huolien täyttämiä? Vai haluatko kuolla onnellisena tietäen, että sinä todella ELIT, elit suuresti, voimakkaasti monenlaisia tunteita tuntien, itseäsi kuunnellen, omannäköisesti ja palavasti rakastaen elämän lahjaa?
Minusta me emme tarvitse edes nk. hyvää stressiä. Miten tyhmä käsite! Miksi stressata ollenkaan, koska elämä kuitenkin aina kantaa? Ja hei, älä ymmärrä väärin, on äärimmäisen tärkeä tehdä asioita ja saada asioita tehdyksi, mutta se ei tarvitse edes hyvää stressiä, jolla perustellaan itsensä painostamista erilaisiin tehtäviin. Miksi ei voisi latautua hyviin tuloksiin ja saada aikaan pelkästä intohimosta, ilosta ja rakkaudesta tekemiseen ja antamiseen? Minä teen, koska haluan. Minä en tee, jos en halua. Tämän periaatteen pohjalta pystyn navigoimaan elämässä varsin upeasti!
Kun väsyttää, ensin täytyy tarkastella, mitä väsyttävää elämässä on. Ja ei, en tarkoita nyt sinun ulkopuolellasi olevia asioita vaan sitä, mitä sinun mielessäsi on? Väsymys ei ole työkavereidesi, kumppanisi, lastesi tai muiden ihmisten syytä. Se ei ole myöskään sinun syytä. Se on tekemiesi valintojen luonnollinen seuraus. Ja inhimillisyyteen kuuluu, että kaikki ihmiset tekevät valintoja niillä resursseilla, tiedoilla ja taidoilla, joita heillä siinä hetkessä on. Miten olisit mitenkään voinut tehdä mitään paremmin aiemmin? Eihän se ole mahdollista. Sinä olit silloin se ihminen niillä tiedoilla ja voimavaroilla!
Ja nyt sinä olet tällainen. Lukemassa tekstiä siitä, miten voisit päästä eroon väsymyksestä ja kiireestä. Miten voisit auttaa itseäsi, voida paremmin, olla onnellisempi, tuntea enemmän iloa, helpotusta, rauhaa ja ehkä vapauttakin. Se kertoo minulle, että sinussa on herännyt toive ja toivo. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen ja tiedostanut, että ainakaan tällaista elämää et halua. Mitä sinä sitten haluaisit sen väsymyksen ja stressin tilalle?
Sinä voit aina valita itsellesi uuden polun. Sinä voit itse valita päämäärän. Sinä voit valita millaisia tekoja teet. Saat tehdä sen valinnan joka päivä. Ihanaa ja vastuullista. Sinä voit valita missä ympäristöissä olet. Sinä voit valita millaisia tunteita haluat kasvattaa kehosi puutarhassa. Sinä voit valita miten reagoit erilaisiin tilanteisiin, tunteisiin ja ajatuksiisi. Valitsetko reagoida ympäristöösi stressaantuen, kiirehtien, vai valitsetko opetella uusia tapoja olla ihminen? Valitsemisen vapaus tuntuu vastuulliselta ja voi siksi pelottaa aluksi. Sinulla on vastuu omasta elämästäsi, valitsitpa siihen millaisia asioita tahansa. Siihenkin tottuu, vapauteen. Pelko sulaa pois, kun alat huomata, että elämästä alkaa tulla yhä enemmän sinunnäköistä ja merkityksellisyyden kokemus sen myötä kasvaa.
Kun ymmärrät lopulta, kuten kaikki ihmiset joskus ajan myötä ymmärtävät, että sinä sait valita millaisen elämän halusit, tajuat, että olit koko ajan vapaa. Sinun tehtäväksi jää valita, milloin tahdot tuon asian oivaltaa, ennemmin vai myöhemmin? Kaikki on ok. Mitään ei ole pakko. ”Pakko ei ole kuin kuolla, ja sekin vain kerran”, sanoo eräs lausahdus. Nykyään olen tuostakin eri mieltä, mutta siitä voin kertoa joskus toiste. Tuon lauseen alkuosa on kuitenkin toimiva ja totuudellinen tukilause elämän tueksi. Pakkoa ei ole. Vaihtoehtoja on ääretön määrä.
Rakensin minivalmennuksen Jaksamisen työkalupakki, jonka tarkoituksena on lisätä sinun jaksamistasi sinun arjessasi, sinun näköisillä tavoilla. Varaudu kuitenkin siihen, että jos olet ylikierroksilla, minä saatan käskeä sinua lepäämään. Se ei ole välttämättä sitä, mitä haluaisit kuulla. Minun käskemisen tyylini on kuitenkin melko lempeä eikä minun tehtäväni ole muuttaa elämääsi. Minä todella ymmärrän, että lepääminen ja pysähtyminen ei ole aina helppoa. Mutta kyse on tottumuksesta, siitä mihin olet opettanut itsesi. Kyse on taidosta, ja kaikki taidot ovat aina opeteltavissa. Tämän opin jo kasvatustieteiden maisteriopinnoissa, kun opettelimme opettamaan lapsille taitoja. Sinä muutat elämäsi itse, ja minä olen jo täällä ihan valmiina sua auttamaan!
Lue Jaksamisen työkalupakista lisää tämän linkin takaa: www.sydamellapauliina.fi. Tämä minivalmennus on myynnissä rajoitetun ajan, ainakin tällä hinnalla.
Oletko sinä kuten minä olen ollut, että haluaisit asioiden olevan valmiita tässä ja nyt, mielellään heti? Että kun keksit jonkun ihanan ja innostavan tavoitteen ja unelman, haluaisit päästä siihen mieluiten tänään tai viimeistään viikon päästä?
Välillä tuntuu, että tämä asioiden keskeneräisyys on ihan sietämätön kestää. Kestää se, että ei olekaan jaksamista toteuttaa kaikkea ihanaa ja innostavaa tässä ja heti. Sietää, että täytyy ottaa aikaa, edetä askeleittain, keskittyä ehkä vain yhteen innostavaan asiaan kerralla. Hyväksyä ja olla läsnä tässä, missä on juuri nyt. Yrittämättä juosta minnekään tulevaan. Luottaa, että kaikkea ei tarvitse tietää eikä hallita. Sietämättömyys kestää sydämessään se, että toistaa edelleen joitain niistä samoista kaavoista, joista on pyristellyt eroon. Kipu kun tietää reagoineensa autopilotilla, vanhojen tottumusten mukaisesti, vaikka tietää että haluaisi toimia toisin.
Mulla on koko syksyn ollut vähän vaikea hahmottaa, mitä mun pitäisi nyt tehdä. Pitäiskö opiskella nyt mahdollisimman nopeasti vai täyttää kalenteri asiakastapaamisilla? Kumpikin on houkutellut, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi vain nämä kaksi vaihtoehtoa. On ollut jokin sellainen näkymätön paine alkaa tehdä asiakastyötä enemmän, vaikka opintoja on jäänyt ärsyttävästi rästiin. Ja on tuntunut, että energia on valunut liian moneen paikkaan. Niin moneen, että on ollut vaikea aloittaa rästitehtävien tekemistä. Ystäväni kysyi osuvasti, että ”tuntuuko siltä, että yrität nyt todistella itsellesi, että saat asiakkaita sitten myöhemmin?” Ja ehkä se on jotain sellaista. Jotain ovelaa tiedostamatonta pelkoa, joka on naamioitunut kiireeksi ja multitaskaamiseksi. Pelkoa siitä pääsenkö sinne minne haluan. Olen siis luottanut liian vähän.
Uskon sellaiseen ajatukseen, että ”kun haluat jotain tulevaisuudessa, ala elää sen mukaisesti jo tänään”. Eli jos haluat olla yrittäjä, ala ajatella, tuntea ja toimia kuin yrittäjä jo tänään. Tai jos haluat olla liikunnallinen ihminen, ala elää kuin liikunnalliset ihmiset elävät. Jne. Ja minä olen todellakin elänyt yrittäjämäistä arkea tämän syksyn. Tosiasia kuitenkin on, että opiskeluun on riitettävä energiaa. On saatava oppimistehtävät tehtyä. Ai miksi? No siksi että haluan, haha. Ei ole mitään muuta syytä tai pakkoa. Siksi tuntui ihanalta antaa itselleen lupa olla opiskelija, keskeneräinen, matkalla.
Vaikka haluan yrittäjäksi ja elän sitä kohti, minun ei tarvitse hypätä siihen heti tässä ja nyt. Saan ottaa aikaa. Ei ole mihinkään kiire. Joskus voi olla tärkeä myös tehdä joitain muita asioita ensin alta pois. Ja kun tavoitetta ja unelmaa ei pakota saapuvaksi tietyssä aikataulussa, se tulee kevyemmin, luonnollisemmin, aidommin, luovemmin. Näin haluan uskoa. Tarvitsitko sinäkin kenties tätä muistutusta tai mitä muita ajatuksia tämä sinussa herättää?
Me ihmiset olemme aina keskeneräisiä ja samaan aikaan aina täydellisiä.
Me ihmiset olemme aina matkalla ja samaan aikaan aina perillä.
Voi rakas blogini, en ole sinua unohtanut, vaan tehnyt niin paljon muuta lukemista, kirjoittamista, ajattelemista, tuntemista, irtipäästämistä ja lepäämistä, että ajatus ei vaan ole riittänyt tänne. Instagramissa olen ollut aktiivisempi.
Haluan kuitenkin nyt avata tämän luovuuden valtatien, poistaa aidat ja esteet, ja aloittaa jostain. Vaikka vain ihan lyhyestä tekstistä nautintoon liittyen.
Osaatko sinä sallia itsellesi hyvää? Ehkä ensimmäinen vastauksesi on, että ”no kyllä”, tai että ”en tiedä” tai että ”mitä se tarkoittaa?” Haluan siis vielä varmistaa. Jos käyt ruokakaupassa ja hinnat ovat nyt nousseet, ostatko silti itsellesi jotain erityistä hyvää kaupasta vai jätätkö ostamatta, koska pelko ja säästäminen? Tai kun ystävälläsi on ylimääräinen 100 euron konserttilippu ja hän tarjoaa sitä sinulle ilmaiseksi, osaatko ottaa sen vastaan? Tai kun joku antaa hyvää palautetta työstäsi, taiteestasi, asenteestasi, uskotko sen aivan 100%:n varmasti? Tai kun toinen ihminen täydellä rakkaudella ilman toivetta vastapalveluksesta haluaa auttaa sinua, annatko hänen?
Tulin äsken liikkumasta ja löysin jääkaapista pari suomalaista päärynää, jotka olin viime viikolla ostanut. Kannattaa muuten osa päärynöistä säilyttää huoneenlämmössä ja osa jääkaapissa, koska kun oot syönyt ne huoneenlämpöiset niin ne jääkaapissa olleet on edelleen kuin kaupasta ostettuja. Eivät siis pehmene liian nopeasti. Mietin siis vaan sitä, kuinka kiitollinen olin tuosta päärynästä, joka oli ihan törkeän hyvänmakuinen. Onneksi ostin!
Silloin kun hankkii jotain itselleen, miksi tyytyä keskinkertaiseen ja ok-laatuiseen, jos oikeasti haluaisi sitä parempaa sorttia? Esimerkiksi miksi ostaa ulkomaista, jos sielu haluaa suosia kotimaista? Hyvä on, joskus, harvemmin tai useammin meillä on tilanne, että on hyvä ostaa sitä halvempaa. Esimerkiksi siksi, että saa ostettua jotain muutakin tai maksettua muut elämisen laskut. Mutta jos aina, joka ikinen kerta, hankit sellaista semihyvää, niin eikö se kerro sinun alitajunnallesi viestiä siitä, kuinka paljon arvostat itseäsi? Että arvostat sillei ok-verran? Tarkoitukseni ei ollut nyt ollenkaan puhua rahasta, mutta kyllähän se rahankäytössä meillä näkyy, että millaisia asioita sallimme itsellemme.
Hankin itselleni uudet ruokalautaset tässä viime viikolla. Olin haaveillut niistä hieman liian kauan, minkä tajusin vasta hankittuani ne. Harkitseminen on hyvä ja säästäminen säästää myös luonnonvaroja, mutta jos sulla on joku sellainen asia, jota oot vaikkapa vuoden haaveillut, niin mieti hetki, kuinka paljon sulta on mennyt vuodessa energiaa ja aikaa tuon asian haaveiluun ja miettimiseen. Eikö olisi jo aika toteuttaa se tai vähintään ottaa ensimmäinen askel kohti sen toteuttamista?
Liittyy tämä nimenomaan nautintoonkin, josta halusin kirjoittaa. On ymmärrettävää, että sodan jälkeisessä maassa nautinto ei ole ollut ensimmäinen asia, jota on mietitty. Niinpä meidänkään sukupolvi ei välttämättä ole oppinut siihen. Nautinto on esimerkiksi sitä, että sallii itselleen hyvää eri elämän alueilla. Sallii itsensä syödä ruokaa, josta sielu nauraa. Sallii viettää aikansa sellaisten tekemisten parissa, jotka elvyttävät, nostavat ja avaavat luovuudelle, saavat innostumaan. Sallii itselleen rajat, sen että voi tarvittaessa sanoa: ”ei kiitos, nyt riittää.” Sallii keholleen rytmikkään ja alkukantaisen liikkeen, jota se kaipaa: tanssin, nyrkkeilyn, juoksun, uinnin, kiipeilyn, hyppimisen, mikä vaan kutsuu juuri sinua. Sallii keholleen levon: makaamisen, istumisen, nukkumisen, olemisen. Sallii keholleen s3ksuaaliset tarpeet, kosketuksen.
Että ei aina puske itseään eteenpäin vaan antautuu ihmisenä olemiselle, sen monimuotoiselle kokonaisuudelle, sille kaikelle mitä on olla ihminen. Aistii vähintään viidellä aistillaan, on hetkessä, fiilistelee, tekee itselleen hyviä asioita, hellii ja huoltaa kehoaan kaikessa rauhassa, on onnellinen siitä mitä on saanut aikaan. Antaa kiitoksen itselleen jo ennen kuin on valmista. Nauttii matkasta, nauttii jokaisesta päivästä kun saa herätä ja siitä, että saa olla itsensä.
Ehkä tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tämä teksti ajoi nyt asiansa sillä, että kirjoitin sen ja ehkä sinä luit tänne asti. Tarkoitukseni oli vain tuoda tämä esiin. Elämä on minusta ehdottomasti myös nauttimista varten. Sen lisäksi että me kehitymme, opimme ja teemme, mikä on myös yhtä tärkeää, aivan varmasti meidän tehtävämme on myös nauttia. Miksi muuten maistaisimme erilaisia hyviä makuja tai saisimme fiiliksiä hyvästä musiikista, kukin keskenään erilaisia? Siksi ostan jatkossakin suomalaisia päärynöitä, vaikka ne olisi vähän kalliimpia. Ei niitäkään tarvitse ostaa kilokaupalla, pienikin määrä riittää, itselleni. Tai lempilautaseni. Tai konserttilipun. Se viestittää minulle ja tiedostamattomalle mielelleni, että pidän itseäni parhaimman arvoisena. Yhtä arvokkaana pidän sinua. Millä tavoin sinä voisit lisätä nautintoa ja iloa omaan elämääsi?
Hei sinä joka olet ottanut jo jonkinlaisia askeleita unelmaasi kohti! Halusin tulla muistuttamaan sua siitä, että ymmärräthän, että sun unelma saattaa matkan varrella muuttua. Se kehittyy, kasvaa ja saattaa vaihtaa jopa kokonaan suuntaa, niin kuin sinäkin. Älä säikähdä tätä muutosta, se kuuluu asiaan!
Jotenkin minun päässäni kaikui pitkään ajatus, että kun valitsee unelmaansa, jota alkaa toteuttamaan, niin olisi jollain tavalla muka epäonnistumista se, että ei pääsekään sinne alkuperäiseen unelmaan vaan päättääkin lähteä eri suuntaan kesken kaiken. Mutta kyse ei ole epäonnistumisesta vaan siitä, että sinä kasvat koko ajan kun otat askeleita unelmaasi kohti. Ja siksi on myös tärkeää, että säännöllisesti päivität unelmaasi ja tarkistat, oletko menossa oikeaan suuntaan, sinne minne sydän ja sielu tahtoo.
Me ei voida usein meidän ihmismielellä edes käsittää, miten suuret mahdollisuudet meillä tässä elämässä on. Jos me lukitaan itsemme niihin unelmiin ja haaveisiin, joita me ollaan edellisen, epätyydyttävän, elämäntilanteemme pohjalta tehneet, niin me samalla tullaan sulkeneeksi itseltämme paljon sellaisia ovia, jotka olisi voineet olla meille auki, jos oltaisi oltu avoimia mahdollisuuksille.
Millä tavoin unelmoi ihminen, joka elää sidotussa tunteessa ja kokee olevansa jumissa elämäntilanteessa jossa nyt juuri on? Ihminen, joka ei koe voivansa juurikaan vaikuttaa elämäänsä? Tai jos on vaikka masentunut, uupunut, toivoton, yksinäinen? Millaisia unelmia tällaisessa elämäntilanteessa voi ihmisellä helposti olla? Osaako hän edes unelmoida? Ja millä tavoin unelmoi ihminen, joka elää vapauden tunteessa ja kokee, että mikään ei häntä rajoita? Oletko samaa mieltä, että näiden ihmisten unelmat voivat käytännössä olla hyvinkin erilaisia?
Unelmat ja haaveet ohjaavat meidän kasvua silloin kun niitä tavoitellaan aktiivisesti. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että ei lukitse itseään mihinkään tiettyyn unelmaan, vaan aloittaa jostakin ja sitten antaa itselleen mahdollisuuden vaihtaa suuntaa, jos kokee sen itselleen paremmaksi.
Koska kun alat nyt ottamaan askelia kohti jotakin unelmaasi, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että tuo unelmasi hioutuu matkan varrella. Ehkä huomaatkin, että haluat jättää siitä jotain pois, tai ehkä haluat siihen jotain erityistä lisää. Ehkä huomaatkin, että tuo unelma ei ollutkaan yhtään se, mitä oikeasti halusit. Esimerkiksi halusit rahallista rikkautta, mutta tajusitkin matkan varrella, että sitä enemmän haluatkin turvan tunnetta, jota luulit rahan tuovan. Et olisi ainoa, jonka unelmat ovat vaihtuneet.
Uskalla siis unelmoida isosti. Uskalla tarttua toimeen ja tehdä jotain unelmasi eteen, pieni askel kerrallaan. Ja uskalla tarvittaessa vaihtaa unelmaasi. Ja ennenkaikkea, uskalla nähdä tämän nykyhetken hyvät puolet ja kiitollisuuden aiheet. Se että olemme kiitollisia tästä hetkestä ja siitä mitä meillä on, ei sulje pois sitä, ettemmekö saisi haluta parempaa. Kiitollisuus jo olevasta sekä unelmien tavoittelu ovat täysin linjassa keskenään.
Sydämellä, Pauliina 